Koripallo - jättiläisten peli

Suomi, isiemme maa, on edelleen suuri urheilumaa. Sitä todistaa se, että vähän aikaa sitten pidetyissä yleisurheilun EM-kisoissa maamme sai pronssimitalin lisäksi monia muitakin hyviä sijoituksia ja se, että Suomi kukisti tenniksen Davis-cup ottelussa Usa:n puhtaasti 3 - 0 ja varsinkin se, että Susi-jengimme nousi maailman toiseksi suosituimman pallopelin, koripallon, maailman rankingissa sijalle 20, vaikka lajin MM-turnaus sujuikin pojiltamme kehnosti.

Kummasti on maamme koripalloilun taso noussut reilussa 80 vuodessa, sillä tässä yhteydessä on jo syytä palauttaa mieliin, miten kävi vuoden 1939 Em-kisoissa. Silloin Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.

Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain minulle käsittämättömästä syystä vihoviimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys.

Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin sekään ei ole ihan tuikitavallista maailman koripalloareenoilla. Harmi, etten ole onnistunut selvittämään, kuka pojistamme kunnostautui niin, että sai kuparisen rikki ja siinäpä olisikin mainio urheilutietokilpailukysymys.

Liettuan ylivoiman vuoden 1939 Em-kisoissa selittää se, että joukkue oli hankkinut riveihinsä Amerikasta vallan yhden lähes kaksimetrisen pelaajan, jota seikkaa vastustajat pitivät epäurheilijamaisena tekona, koska jättiläispelaaja latisti muiden peli-ilon.

Suomessa koripalloilu oli siihen aikaan nuori laji eikä kykyjen etsintä lajin pariin ollut vielä kunnollista. Siihen aikaan maamme miehet olivat nykyistä huomattavasti lyhyempiä, vaikkakin poikkeuksiakin oli. Metallimies Väinö Myllyrinne (247 - 252 cm) ja hieroja-saarnaaja Reino Rutanen (237 cm) elivät 30-luvulla parasta miehuuttaan ja he olisivat olleet maajoukkueellemme melkoisia vahvistuksia korinalustaisteluihin. Rutanen muuten oli hyvän koripallokylän Äänekosken miehiä, mutta hänen epäonnekseen Huimalla ei tainnut vielä silloin olla koripallotoimintaa.

Väinö Myllyrinne oli urheilumiehiä, vaikka ei koripalloa harrastanutkaan. Nimittäin sota-aikaan kenttäarmeijan mestaruuskisoissa Väinö Myllyrinne eteni loppuotteluun saakka. Vastaan olisi siinä tullut Asser Jokinen. Tämä oli lempeä ja sivistynyt herrasmies, joka ei tahtonut pahaa kenellekään. Myöhemmin Jokinen tuli tunnetuksi WSOY:n kustannustoimittajana, joka mm. siivosi Tuntemattomasta sotilaasta pahimmat rivoudet. Jokista alkoi pelottaa tuleva loppuottelu, sillä vaikka hän itsekin oli iso mies, oli vastaan tulossa häntä yli puoli metriä pitempi jättiläinen.

Lopulta Jokinen katsoi viisaimmaksi kuunnella järjen ääntä ja hän marssi kilpailujen juryn luokse ilmoittaakseen, että hän luovuttaa ottelun etukäteen. Mutta Jokinen oli myöhässä. Jury ilmoitti, että Väinö Myllyrinne oli jo ehtinyt käydä ilmoittamassa luovuttavansa ottelun. Isot miehet ovat monta kertaa vähän pehmeitä luonteeltaan.

Lisätietoa maamme hukatuista koripallolahjakkuuksista löytyy tästä:
http://vainomyllyrinne.blogspot.com/p/muita-pitkia-suomalaisia-cajanus-s.html