Suomen hauskin mies

Maailmankaikkeudessa on muutama hyvä elokuva ja tänään TV I:llä klo 21.00 näkyvä Suomen hauskin mies on yksi niistä. Helsingin Sanomien arvostelussa elokuva saa peräti neljä tähteä, kun taas esimerkiksi mielestäni maailman paras elokuva Forrest Gump sai vain kolme ja puoli tähteä.

Suomen hauskimman miehen kerrotaan perustuvan ainakin jossain määrin tositapahtumiin ja ehkä niin onkin. Ainakin elokuvan päähenkilöllä Toivo Parikalla on sama sukunimi ja ammatti kuin punapäällikkönä toimineella teatterimies Jalmari Parikalla.

Olen vuosikymmeniä sitten lukenut Jalmari Parikan kapinamuistelmat nimeltään Viimeinen taisto, mutta siinä ei kerrota samanlaista dramaattista tarinaa kuin juuri ilmestyneessä elokuvassa. Sisällissodan aikaan Parikka ei toiminut teatterialalla, vaan oli Kymenlaakson suunnalla jopa jonkinlaisena punaisten rintamakomentajana.

Punaisilla oli ainoastaan yksi upseerin koulutuksen saanut, eli heti sodan alussa virkansa juonut luutnantti Ali Aaltonen ja sen jälkeen upseeripulan vuoksi johtoon nostettiin näyttelijöitä, jotka ainakin pystyivät näyttelemään upseeria. Valkoisten joukossa oli sen sijaan satoja tsaarin armeijan entisiä upseereita ja noin 1400 huippukoulutettua Saksan jääkäriä, joten hallituksen joukoilla oli selvä laadullinen ylivoima teatterimiesten johtamiin punaisten pyssymiesporukoihin nähden, joilla oli vielä sodankäynnissä erikoinen tapa ratkaista asioita äänestämällä .

Tampereen punaisen puolustuksen johtaja oli sekatyömies-amatöörinäyttelijä Hugo Salmela, Kymenlaaksossa joukkoja komensi oikea näyttelijä Jalmari Parikka ja kannaksen suunnalla näytteli suurta sotapäällikköä harrastelijanäyttelijä Heikki Kaljunen. Kaljunen olikin sikäli hyvä sotilasjohtaja, sillä hän sai joukkonsa, kuten myös vihollisensa tottelemaan, koska hän oli ilmeinen psykopaatti ja sadisti.

Yleensä kapinan jälkiselvittelyissä vähänkin suuremmat kiinni saadut punapäälliköt ammuttiin, mutta Jalmari Parikan kohdalla tehtiin poikkeus. Hänkin sai kuolemantuomion, mutta sitä ei pantu täytäntöön. Ehkä hänet pelasti maine Suomen hauskimpana miehenä ja niinpä hän pystyi myöhemmin toimimaan teatterinjohtajana ja näyttelemään 50 elokuvassa. Tosin mieleeni on jäänyt, että Parikan sotamuistelmien mukaan häntä ei ammuttu, koska hän neuvotteli erään vastapuolen upseerin kanssa antautumissopimuksen, jonka ehtoihin kuului, ettei Parikkaa ammuta.

Myös punaisten eteläkarjalainen toinen rintamakomentaja Kaarlo Koskelo sai pitää ainuvansa. Yhden hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta samoissa kisoissa keihäässä kultaa voittanut valkoisten riveissä palvellut Jonni Myyrä. Toisen tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollaista titteliä myös minä voisin käyttää.

Olympiavoittajien Jonni Myyrän ja Kaarlo Koskelon kohtalot liittyvät toisiinsa myös siten, että Myyräkin pakeni Amerikkaan liikemieheksi. Hän kavalsi matkaeväiksi Savilahden kunnan kassan. Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja.

Suomen hauskin mies näyttä olevan jo Areenassa katsottavissa:
https://areena.yle.fi/1-4136450

Urheilusavuke

Nähtäväksi jää, suostunko seuraamaan tänään Suomi-Ruotsi-maaottelua, koska kansallinen nöyryytyshän siitä on tilastojen valossa tulossa. Tosin välillä suomalaisetkin voivat yllättää myönteisesti, kuten tapahtui eilen, kun 630.000 asukkaan Helsinki kohtasi kotikentällään jalkapalloilun merkeissä Fär-saarten toiseksi suurimman "kaupungin" Klaksvikin, joka on pikemminkin 4.600 asukkaan kalastajakylä.

Färsaarelaiset johtivat ottelua lisäajalle asti, mutta koska vastustajan joukkue koostui pääasiassa jalkapalloa vapaa-aikanaan harrastavista koviin otteisiin tottuneista turskanpyytäjistä, ajettiin pelin toisella puoliajalla yksi joukkueen pelaajista väkivaltaisuuden vuoksi kentältä ja niinpä helsinkiläiset onnistuivat lisäajalla tasoittamaan ja tekemään vieläpä voittomaalinkin. Suuri oli riemu helsinkiläisten keskuudessa ja urheiluruutukin hehkutti suomalaisvoittoa ilman ironian häivääkään.

Tietysti Suomi menestyisi kilpaurheilussa paremmin, jos valtio panostaisi rahaa moiseen, mutta jos verorahat eivät riitä edes terveyskeskusten pyörittämiseen, niin itsekin kannatan sitä, että valtionvaroja käytetään mieluummin kansanterveyteen.

Urheilujärjestöjen tulisi kehittää omaa varainhankintaa ja oppia voi ottaa historiasta. Nimittäin 1920-luvulla Suomi oli pienuudestaan huolimatta yksi maailman parhaista urheilumaista ja silloin huippu-urheilua tuettiin esimerkiksi myymällä Hannes-urheilusavukkeita, kuten kirjakauppa Rosebudissa kaupiteltava jääkaappimagneettikin todistaa.

Muuten nyrkkeilijä Tony Halme-vainaa kierteli viime vuosituhannella tv-ohjelmassaan Helsingin katuja ja kaupitteli vastaantulijoille irtotupakoita nuorisourheilun tukemiseksi eikä kukaan pysäytetty tohtinut kieltäytyä tukemasta nuorisourheilua.

 

Maria Pariisilainen

 

Kuopion taiteiden yössä minuun teki suuren vaikutuksen Maailman vahvimman mummon lisäksi Ortodoksimuseo Riisassa näkemäni Maria Pariisilaista esittävä ikoni ja varsinkin siinä oleva teksti, jonka sanoman kätkin sydämeeni tutkiakseni sitä myöhemmin tarkemmin. Teksti on seuraava:

"Herra älä muista vain hyviä ihmisiä, vaan muista myös pahoja. Äläkä muista vain niitä kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan muista myös hedelmiä, joita olemme kantaneet niiden kärsimysten ansiosta: Toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta. 

 

Muista sydämen suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitua heidän anteeksiantamuksekseen. Aamen"

 

Minulle on kerrottu, että Maria Pariisilainen oli köyhien, rikollisten, narkomaanien, juoppojen ja pakolaisten ystävä. Hän toimi periaatteidensa mukaisesti sodan aikana Ranskan vastarintaliikkeessä. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. 

 

Turhaan eivät ole Maria Pariisilaisen ikonissa keskitysleirin piikkilangat, koska hän kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.

 

Maailman vahvin mummo

Kuopion Taiteiden yössä vierailin myös kaupungin taidemuseossa ja niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin sielläkin törmäsin Kuopion rikkaaseen jalkapallohistoriaan. Nimittäin Kerttu Horilan riemastuttava keraaminen työ nimeltään Maailman vahvin mummo toi mieleeni erään hyvin tunnetun kuopiolaisen jalkapalloilijan kasvon piirteet.

 

Hämmästyttävän elävän näköinen on tuo savesta poltettu maailman vahvin mummo ja mummon vaatteetkin ovat varmaankin keramiikkaa, vaikka ne ihan aidoilta vaatteilta näyttävätkin.

 

Olen sitä mieltä, että Horilan veistos olisi saatava Kuopion torille Veljmies-patsaan viereen enkä pitäisi kulttuuripoliittisena skandaalina, vaikka se korvaisi Veljmiehen, joka patsas on osoitus Suonenjoella syntyneen kuvanveistäjä Heikki Konttisen huumorintajusta.

 

Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on uskoakseni tietoisesti pyrkinytkin. Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen tämän savolaisnuorukaisen erikoiselle ulkomuodolle. 

 

Hämäläisen mukaan taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on helpottava tieto, sillä olin kuvitellut, että Veljmiehellä olisi pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista.

 

 

Syntymänopeita miehiä

Kuopion Palloseuran perustajajäsen jääkärimajuri Ilmari Pohjanpalo oli syntymänopea mies, koska 19-vuotiaana hän juoksi 100 metriä tasan 12 sekuntiin ja oli siihen aikaan Keski-Pohjanmaan nopein mies. Kovin kummoiselta tuo satasen ennätys kuullosta, mutta pitää muistaa, että esimerkiksi vuonna 1916 satasen Suomen mestaruuden voitti Helsingin Jyryä edustanut tuleva punapäällikkö Hannes Sula ajalla 12,2.

Pikajuoksun taso kuitenkin nousi Suomessa nopeasti sisällissodan jälkeen ja niinpä 1930-luvun lopulla Pohjolan nopein mies Aki Tammisto pinkoi satasen aikaan 10,7, 200 metriä 21,6 ja 400 metriä 48,2.
Sikäli Aki Tammistokin liittyy sisällissotaan, että hän oli punaorpo. Hänen isänsä kaupanhoitaja Kaarlo Tammisto osallistui Varkauden taistelujen päätyttyä Huruslahden arpajaisiin, joissa ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä noin joka kymmenes punikiksi uskottu ja hänellä kävi huono arpaonni.

Tosin paljon on puhuttu myös, ettei kyseessä ollut varsinainen arvontatilaisuus, vaan noin joka kymmenes mies ammuttiin rivistä ja myös ns. pärstäkerroin oli yksi valintaperuste. Tarinan mukaan Kaarlo Tammiston tuomioon vaikutti se, että hänen väitetään ratsastaneen hevosella sisälle Varkauden kirkkoon.

Pikkuisen kovalta tuo ampumistuomio kirkkoratsastuksesta tuntuu, koska esimerkiksi nykyinen europarlamentaarikko ja Perussuomalaiset-puolueen entinen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin nuoruudessaan kirkon ryöstämisestä ampumisen sijasta vain yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja lähetettiin sitten myöhemmin edustamaan maatamme europarlamenttiin.

Aki Tammistossa oli mielenkiintoinen ihminen ja hänessä olisi ainesta romaaniksi, sillä etenihän tämä punaorpo peräti Turun Sanomien päätoimittajaksi. Syystä, jota voin vain arvailla leskeksi jäänyt Turun Sanomien vahva nainen Irja Ketonen, joka oli maamme ensimmäinen naispuolinen vuorineuvos, kutsui lehden palvelukseen komean ja yleensä hyväkäytöksisen urheilutoimittajan, entisen pikajuoksijan Aki Tammiston.

Tammisto eteni sitten peräti lehden toiseksi päätoimittajaksi käsittääkseni ihan kansakoulupohjalta. Kerrotaan, että Turun Sanomista tuli sen jälkeen maamme ainut urheilulehti, joka julkaisi myös kuolinilmoituksia.

Miten syvällisessä suhteessa pääjohtaja Ketonen ja toinen päätoimittaja Tammisto olivat, voi vain arvailla. Suhteen päätös oli kuitenkin surullinen. Kaksikon oli tarkoitus viettää yhdessä Tenerifan loma vuonna 1978, jonne Irja oli mennyt jo aiemmin, mutta kun Tammisto ei ilmestynyt lomapaikkaan sovittuna aikana, kävi Ketosen poika Akin kotona tarkastamassa tilanteen ja löysi Tammiston kuolleena sängystä. Vierellä oli tyhjä pilleripurkki.

Mielenkiintoinen tarina Aki Tammistosta on kuultavissa Yle Areenan Kiveen hakatut-sarjasta tästä linkistä https://areena.yle.fi/podcastit/1-62509295?fbclid=IwAR26n1ZdWeGsTcuptk65LXjbIqmc1SU0102o-dG_pkCPq4X4pNuOTkUldaM

Vesaisen kaukopartio

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun kerroin, että jalkapallotähti Joel Pohajanpalon isovaari Ilmari Pohjanpalo olisi ollut maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja. Olen tutkinut sotahistoriaa ja väitän sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, että Suomen ensimmäinen kaukopartiojohtaja olikin Pekka Vesainen, joka talvella 1589 hiihti miehineen Kiimingin puolesta Petsamoon, jonne hiihtomatkaa siunaantunee noin 300 kilometriä ja taktisesti oivallisesti hyökkäsi jouluiltana luostariin ja löi lihoiksi 116 munkkia kesken jumalanpalvelusmenojen.

Männä perjantaina Kuopiossa vietettiin taiteidenyötä ja käväisin perinteisellä museokierroksellani Ortodoksimuseo Riisassa, jossa oli esillä maalaus Vesaisen kaukopartiomatkan loppuhuipennuksesta. Minusta tuo taulu antaa tapahtuneesta joukkomurhasta liian seesteisen kuvan, koska verta, rapaa ja suolenpätkiä ei näytetä. Epäilen myös, etteivät Kiimingin kaukopartiomiehet hiihdelleet talvipakkasessa rautapipo päässä.

Minusta on muuten sangen hämmentävää, että maassamme toimii poliittinen varhaisnuorisoliike nimeltään Vesaiset. Voi olla, että jos Putin, joka on innokas historian harrastaja, sattuu tämän lukemaan, hän tulee vielä ottamaan esille Vesaisen kaukopartion toiminnan ja siihen Suomessa liittyvän ihannoinnin. Vesaisen kunniaksi on pystytetty meillä pari patsastakin. Muistelen, että verisen Jugoslaviankin sisällissodan yhtenä syynä oli jonkin 1500-luvulla tapahtuneen taistelun muisto.

Suomessa on ollut hyvin suosittu kulttuurimuoto kaukopartiokirjallisuus, mutta nykyään sen suosio näyttää kuitenkin olevan laskussa, koska viime vuonna ei ilmestynyt edes kymmentä tuon lajin teosta. Niinpä jonkun kaukopartiokirjailijan kannattaa tulevassa tuotannossaan huomioida Vesaisen kaukopartio-osaston railakas toiminta vihollisen selustassa.

Pohjanpalot

Kups johtaa tällä hetkellä Veikkausliigaa, vaikka maalinteko on ollut joukkueelle vaikeaa. Keskikenttää lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset yleensä hallitsevat, mutta fyysisyys ei riitä maalin edessä. Jotain olisi siis keksittävä ja minäpä luulen keksineeni.

Nimittäin maamme toiseksi paras maalinsylkijä Joel Pohjanpalo on melkein Kupsin miehiä, joten hänet voisi saada ostettua kuopiolaisten kärkimieheksi Keski-Euroopan rahakentiltä. Hänen isovaarinsa Ilmari Pohjanpalo oli Kupsin perustajajäsen. Hän oli urallaan menestynyt upseeri, joka kuitenkin 1920-luvulla siirtyi Kuopion poliisimestariksi.

Ilmari Pohjanpalo oli Saksassa koulutettuja jääkäreitä, joka kunnostautui Saksassa niin, että hän oli toinen niistä kahdesta jääkäristä, jotka Saksa palkitsi rautaristillä sotakentillä kunnostautumisesta. Jääkäreitähän oli lähes kaksi tuhatta.

Sisällissodassa Pohjanpalo toimi komppanian päällikkönä Hans Kalmin pataljoonassa, joka kunnostautui varsinkin Kuhmoisten tapahtumissa. Pohjanpalo oli tavallaan maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja, sillä hänen suksilla liikkunut komppaniansa teki uskaliaita koukkauksia syvälle punaisten selustaan. Iso osa komppanian miehistä oli Ähtärin Tuomarniemen metsänvartijakoulun opiskelijoita, jotka olivat erittäin maastokelpoisia.

Tunnetuin Pohjanpalon komppanian operaatioista oli isku Kuhmoisten Harmoilan kylän sotasairaalaan, jonka potilaat ammuttiin sänkyihin ja myös sairaanhoitajattaret surmattiin lukuun ottamatta kahta, jotka osasivat puhua ruotsia. Tämä asia olisi syytä kertoa kaikille pakkoruotsia vastustaville.

Harmoisten kylällä ammuttiin myös rouvani sukulaismies sillä perusteella, että hän oli kylän työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja lisäksi hän oli lainannut torppansa sahaa punakaartilaisille. Myös hänen poikansa ammuttiin, koska ilmeisesti hänkin oli osallistunut sahan lainalle antamiseen. Sen verran oikeusvaltioperiaatetta jo silloin kunnioitettiin maassamme, että toinen poika jätettiin eloon, koska hän oli alaikäinen.

Tätä kirjoittaessani tuossa seinällä tikittää ikivanha seinäkello, joka oli uskoakseni harmoilaisen torpan seinällä todistamassa vuoden 1918 tapahtumia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Pohjanpalo

Elämä on vain osa jalkapalloilua

 

Vaikka myönnänkin, että elämä on vain pieni osa jalkapalloilua, niin siitä huolimatta tuijotin toissa iltana hievahtamatta saksanseisojakoiran lailla tietokoneen ruutua ja seurasin Palloliiton tulospalvelun päivityksiä, kun Kups kohtasi Suomen Cupin voiton kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa vieraskentällä Seinäjoen Jalkapallokerhon.

Huikea jännitysnäytelmä se olikin. SJK siirtyi ensimmäisellä puoliajalla jo 2 - 0, mutta toisella puoliajalla onnistui Kups kaventamaan. Sitten Kupsin maalin tehnyt afroafrikkalainen pelaaja ajettiin kentältä ja minut valtasi samanlainen tunne, joka valtasi Koskelan Jussin, kun halla vei ensi viljan.

Mutta Kups ei luovuttanut, vaan lisäajan lisäajan viimeisillä sekunneilla se vajaalukuisena runnoi väkisin pelivälineen pömpelin perukoille. Seurasi puolen tunnin jatko-ottelu, jolla ei maaleja tehty, joten seurasi rangaistuslaukauskilpailu, joka tuntui venyvän loputtomiin, mutta sitten kymmenennellä kierroksella Kupsin maalivahti itävaltalainen Johannes Kreidl torjui ja 18-vuotias Otto Ruoppi onnistui, joten Kups eteni taas kerran Suomen Cupin finaaliin. Mittasin pulssini Ruopin laukauksen jälkeen ja se oli 140, joten hengenlähtö taisi vanhalla miehellä olla lähellä, mutta se olisi ollut hieno lähtö.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että jokunen vuosi sitten seisoin pitkässä sadetakissani kentän reunalla, kun Kupsin ja HJK:n teinitytöt ottelussaan ratkaisivat Suomen mestaruuden. Sekin ottelu päättyi jatkoajankin jälkeen tasan, vaikka kuopiolaistytöt näyttivät pikkutytöiltä ja helsinkiläiset aikuisilta naisilta.

Niinpä voittaja ratkaistiin rankkareilla, joka venyi peräti 11:lle kierrokselle asti, jolloin maalivahdit olivat laukaisuvuorossa. Vaikka Kupsin tytöt olivat keskimäärin pikkuisia, niin maalivahti oli kuitenkin 188-senttinen vanttera neitonen ja hän ylettikin ensiksi torjumaan vastustajan yrityksen ja jysäytti sitten oikein hevosenpotkulla Kupsin Suomen mestaruuteen. Minäkin perusjäyhä mies vallan tuuletin tapauksen jälkeen.

Tästä linkistä voi katsoa koosteen huikean jännittävästä SJK - Kups-ottelusta ja katsokaapa, miten epäurheilijamaisesti eteläpohjalaiset katsojat yrittävät rankkarikisan aikana kännykän valoilla häiritä savolaisnuorukaisia tummenevalla Seinäjoen stadionilla, joka lienee maamme paras jalkapallopyhättö: https://www.youtube.com/watch?v=IKR3a273TPA

Räjähtyvyys

Eilen mainitsemani englanninopettaja oli entinen huippu-urheilija. Hän esitteli meille joskus englanninkielisiä lehtiä, joista ilmeni, että vuonna 1952 hän oli voittanut Kanadan keihäänheittomestaruuden noin 72 metrin tuloksella. Se oli siihen aikaan tosi kova tulos.

Opettajani näytti vähän harmittelevan sitä, ettei häntä valittu Helsingin olympialaisiin. Siellä keihäskulta voitettiin pikkuisen yli 73 metrin kaarella, pronssia saanut Toivo Hyytiäinen heitti pari metriä vähemmän. Tapio Rautavaara oli edellisissä olympiakisoissa Lontoossa voittanut vajaan 70 metrin heitolla, mutta sen suorituksen arvoa nostaa, että heitto tapahtui perunapellon kaltaisella kentällä.

Saattaa hyvinkin olla, että enkunopettajani olisi hyvinkin taistellut Helsingin kisoissa mitalista. Hän oli Suonenjoella opettajana vain lukuvuoden, mutta näimme hänet viisi vuotta myöhemmin, kun olimme luokkaretkellä edesmenneessä Leningradissa. Talvipalatsissa seisoimme jollain yläkerroksen tasanteella ja kun vilkaisimme alas, näimme entisen opettajamme tutkivan kiinnostuneena palatsin jumalaisia taideaarteita eli hän siis harrasti ruumiinkulttuurin lisäksi myös henkistä kulttuuria, jollaista ei ainakaan keihäshirmu Seppo Räty olisi harrastanut, vaan hän olisi varmaankin todennut noista tauluista, että "hyi saatana".

Yritin netistä löytää enkunopettajani keihästuloksia, mutta en onnistunut, mutta sen sijasta paljastui, että hän oli perehtynyt myös pikajuoksun saloihin, koska oli yhdessä Lloyd Winterin kanssa kirjoittanut kirjan Miten tullaan pikajuoksijaksi. Jonkinlaista pikajuoksuun sopivaa räjähtävyyttä muistelen miehessä olleenkin. Aion vielä tutustua tähän teokseen, jonka kansikin on hieno. https://www.finlandiakirja.fi/fi/lloyd-c-bud-winter-miten-tullaan-pikajuoksijaksi-280e6e

Tarkkailkaa opettajia

Mietinpä sitä, miten keinoälyn tuottamat huijausviestit muuttavat maailmaa. Eilenhän kerroin Iltalehden nettisivusta, jolla kerrottiin maamme hallituksen vanginneen naisen, joka oli valistanut tv:ssä kansaa siitä, miten helpolla voi rikastua.

Luulen, että tuon huijaussivun tarkoituksena oli vähentää lukijoiden luottamusta maamme poliittiseen järjestelmään. Tosin kansamme sivistystaso on hyvän koululaitoksen myötä sen verran korkea, että kansalaisten enemmistö ymmärsi uutisen valeuutiseksi. Tosin tälläkin hetkellä osa ihmisistä uskoo erilaisiin salaliittoteorioihin ja niinpä esimerkiksi kansanedustajanakin aikoinaan toiminut Ano Turtiainen kertoi äskettäin Youtube-videollaan Nasan valehtelevan, kun se väittää maata palloksi; tosin kyse saattoi myös olla huumorileikistä.

Itse sain eilisen juttuni vuoksi palautetta sosiaalisessa mediassa ja minulle lähetettiin Iltalehden nettisivulta näyttävä uutinen siitä, että vanhempien on syytä tarkkailla lastensa opettajia, koska kouluissamme toimii valeopettajia.

Tosin välttämättä tuo juttu ei ole valeuutinen, koska muistanpa, miten minullekin opetti oppikoulun kolmannella luokalla englantia entinen amerikkalainen yliopistopoliisi. Hän oli vaativa opettaja, ja niinpä luokaltani kolmannes oppilaista jäi luokalleen englannin kielen vuoksi.

Tosin itselläni on tuosta entisestä yliopistopoliisista hyvät muistot. Sain jouluna englannista elämäni ensimmäisen nelosen, mutta sitten opettaja huomasi, että taisin olla luokalla ainut, joka ei luntannut ja korotti keväällä neloseni seiskaan. Silloin ymmärsin, mitä sanonnalla "rehellisyys maan perii" tarkoitetaan.

Minusta olisi muuten hyvä selvittää, minkä maalainen keinoäly on varastanut Iltalehden sivun valeuutisalustakseen.

 

Huijaus

Enpä ole ennen tiennytkään, että rikastuminen on todella helppoa, mutta kun eilen Facebookin linkin kautta päädyin Iltalehden sivulle, kerrottiin siellä rouvasta, joka oli vuosi sitten sijoittanut 250 euroa erääseen yhtiöön, jonka nimeä en halua mainita, niin nyt hän ansaitsee tällä sijoituksella 2.000 - 3.000 euroa päivässä.

Jutun mukaan rouva oli kuitenkin sikäli ajattelematon, että hän paljasti ansaintatapansa TV:n Huomenta Suomi-ohjelmassa, jonka jälkeen hallitus määräsi rouvan pidätettäväksi. Häntä syytetään sellaisten tietojen paljastamisesta, jotka voivat vahingoittaa maan taloutta. Rouva on nyt kotiarestissa, eivätkä toimittajat saa tavata häntä. Tapaus synnytti maassa mielenosoituksia, joista lehtijuttu todistaa vallan kuvan kanssa.

Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että lehtijuttu on hölynpölyä, mutta huolestuttavaa asiassa on, että hölynpöly levitetään ihan uskottavan näköisesti mukamas Iltalehden nettisivulla. Kyseessä ei liene teekkarihuumori, vaan jonkun ilmeisesti ulkomaalaisen huijarin yrityksestä saada suomalaisilta ilmaista rahaa. Epäilen huijarin olevan ulkomaalaisen toimijan, koska jo jutun otsikossa on kirjoitusvirhe.

Ihmettelen, ettei Iltalehti ole vielä varoittanut tästä huijauksesta; voi hyvinkin olla, ettei lehti ole tietoinen asiasta. Toivonkin, että Iltalehden toimitus lukee tämän jutun ja ryhtyy tarvittaviin toimiin. Alla vain kuva huijausjutusta, linkkiä juttuun en uskalla laittaa.

 

Jarkko Wiss ja Martti Kosma

Harvinaisen hyvätunnelmainen oli Kupsin ja Ilveksen toissapäiväinen kohtaaminen. Yhtään ivahuutoa en katsomosta kuullut ja joku asiantunteva totesi myötätuntoisesti tamperelaisten juostessa kentälle, että "tuohan on kuin Kupsin farmijoukkue". Ilveksen riveissä pelasikin jokunen entinen kupsilainen ja joukkueen kakkosvalmentajakin oli kuopiolaislähtöinen Pasi Tuutti, joka on näköjään siirtynyt Tampereelle saatuaan potkut Kupsin valmentajan paikalta.

Kupsia ja Ilvestä yhdistää sekin, että Ilveksestä päävalmentajan paikalta viime vuonna ahdistelukohun vuoksi eronnut saanut Jarkko Wiss on pestattu Kupsin tulevaksi päävalmentajaksi. Ahdistelukohu syntyi lehtitietojen mukaan siitä, että Wiss oli jossain Ilveksen juhlatilaisuudessa pyytänyt erästä naista istumaan syliinsä ja yrittänyt estellä tämän siirtymistä pois vierestään tarttumalla käteen. Nainen poistui lopulta paikalta pelaajien kanssa, mutta Wiss jäi sen sijaan areenan tiloihin.

Muualla Suomessa on ihmetelty, miten Kups saattoi palkata noin törkeästi käyttäytyneen miehen päävalmentajakseen, mutta minäpä luulen tietäväni syyn asiaan. Kuopiossa varmaankin vain ajateltiin, että kerrankos sitä nyt mies kännissä pyytää naista istumaan syliinsä, sillä Kuopio on hyvin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki.

Muistanpa jostain syystä tässä yhteydessä sen, että kun Kupsissa uransa aloittanut ja yhteensä neljä Suomen mestaruutta voittanut Martti Kosma valittiin vuonna 1975 Suomen maajoukkueen valmentajaksi, niin valintansa jälkeen Kosma lehtihaastattelussa kertoi, että hänet on valittu panemaan Suomen jalkapallomaajoukkueen asiat kuntoon, mutta hän uskoo, että jos ne panemalla saadaan kuntoon, niin ne olisi jo saatu kuntoon.

Jostain syystä Kosman maajoukkuevalmentajan ura kesti vain kahden maaottelun ajan, ja Wissin tapauksen vuoksi luulen nyt ymmärtäväni syyn, miksi niin kävi.

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000009973167.html

Keskuskentän TV-torni kansainvälinen

Asuin aikoinani 18 vuotta Kuopiossa ja kävin sinä aikana seuraamassa lähes kaikki mahdolliset jalkapallo-ottelut. Jopa teinityttöjen peleissä seisoin kentän laidalla pitkässä sadetakissa ja teinityttöjen äidit katselivat minua jostain syystä mietteliään näköisinä.

Eilen olin tänä kesänä ensimmäisen kerran seuraamassa Kupsin mahdollisen mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Tampereen Ilvestä vastaan ja järkytyin. Nimittäin olen vuosia ihastellut Keskuskentän kansainvälistä TV-tornia, joka mielestäni oli rakennustyyliltään parasta savolaista kierrätysfunkkista.

Mutta eilen koin sielullisen järkytyksen, kun näin, että tämä TV-torni kansainvälinen oli ilmeisen salaa rakennussuojeluviranomaisilta remontoitu lähes tunnistamattomaksi, sillä sitä aiemmin kannatelleet rakenteet oli korvattu pelkällä parakilla.

Itse olin ennen hyvin ylpeä tuosta kansainvälisestä TV-tornista, sillä sitä pystytettäessä oli suorastaan nerokkaasti hyödynnetty ilmeisesti vanhoja hetekanrunkoja , pintalaudan pätkiä, käytettyjä apulantasäkkejä ja roskalavalta löydettyjä pressun riekaleita.

Minusta tuo kansainvälinen TV-torni osoitti eittämättä sen, että Kuopion päättäjät osasivat priorisoida asioita oikein ja osasivat antaa sille, että aikamiehet juoksevat polvihousuissa muovikuulan perässä ilman järkevää syytä juuri sen arvon, joka moiselle toiminnalle kuuluukin.

Sen sijaan esimerkiksi terveyspalvelut toimivat Kuopiossa hyvin, vaikka potkupallokenttä ei ollut ihan kansainvälistä tasoa. Muistanpa muuten, miten eräs turkkilainen potkupallojoukkue kävi pelaamassa Kuopiossa ja ihasteli kaupunkia ja sen erilaisia palveluja, mutta kun sitten tultiin pelipaikalla, vieraat muuttuivat hyvin mietteliään näköisiksi.

Ja kun tanskalainen potkupallojoukkue, jonka miehiä pidän todellisina kermaperseinä, kävi toissa kesänä kalakukkokaupungissa pelaamassa, kieltäytyivät pelaajat menemästä ottelun jälkeen kentän sosiaalitilojen suihkuun, vaan he peseytyivät vasta hotelli Atlaksessa.

Kyllä minun on ikävä tätä kuvan kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti mittaamattoman arvokasta TV-tornia. Ja eläinsuojelullisistakin syistä tornin remontointi oli tuomittava asia, koska muistan, miten TV-selostajat aikoinaan valittivat sitä, että ampiaiset häiritsivät selostusta huomioimatta sitä, että tornin putkirakenteissa pesivät ampiaiset olivat luonnon tasapainon kannalta tärkeitä pölyttäjähyönteisiä.

 

Höttöraha

Ennen pankkitoiminta oli yksinkertaista ja maalaisjärjelläkin ymmärrettävää. Ennen pankit ottivat vastaan säästäjien talletuksia, maksoivat talletuksista koron ja lainasivat näitä rahaa tarvitseville hieman suurempaa korkoa vastaan. Tästä huolimatta pankkitalletuksiin liittyi silloinkin riskejä ja esimerkiksi oma vaarini menetti säästönsä, kun Rieponlahden osuuskassan johtaja harrasti hauskaa elämää. Muistelen, ettei kavallustapauksesta tullut edes oikeusjuttua, koska kyseinen pankinjohtaja kaatui talvisodassa.

Nykyään pankkien toiminta on vapaampaa, sillä lainaa antaessaan pankeilla ei tarvitse olla vastaavia talletuksia tai edes vakuuksia, vaan tavallaan uutta rahaa, jota voisi kutsua höttörahaksi, synnytetään pankkien tiskeillä. Tuota asiaa kansan valtava enemmistö ei tiedäkään. Nähtäväksi jää, miten valtavia finanssikriisejä on odotettavissa ja miten valtavia summia veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään pankkien pelastamiseksi. Suomen 1990-luvun kokemukset ainakin todistivat, että pankkien voitot kuuluvat pankkiireille mutta tappiot meille muille. 

Suonenjoen Pallon kasvatti taloustieteilijä Patrizio Lainà on varmaankin monien mielestä vaarallinen vasemmistoradikaali, joka rajoittaa vapaata markkinataloutta, kun hän väitöskirjassaan esitti ns. täysvarantojärjestelmää, jossa rahanluontioikeus irrotetaan lainanannosta ja siirretään yksityisiltä pankeilta valtiolle. Sen seurauksena raha syntyisi kansanedustuslaitoksen päätöksellä eikä pankkien tiskeillä. Jään odottamaan, koska Suonenjoki saa ensimmäisen taloustieteen Nobel-voittajansa.

Hannu Sokalan kirja on suuri lukuelämys, jota suosittelen kaikille rahasta kiinnostuneille https://www.suomalainen.com/products/raha-ei-ole-sita-mita-luulet?gad_source=1&gclid=Cj0KCQjwt4a2BhD6ARIsALgH7DoH8dvU2DT_v6bQk-rKOU0xm9HFBWtjQsbnBQ9kfhXlvx5d6F1Ok9waAn2hEALw_wcB

Taloustietoa

 

Sen käsityksen olen saanut, että Suonenjoen Pallon kasvatti taloustieteilijä Patrizio Lainà ei ole kovin huolissaan Suomen valtion velasta. Se ei ole kauhistuttavan suuri maailmanlaajuisesti asiaa tarkasteltaessa. Muistelen, että Kiinan valtion velka on 300 % vuotuista bruttokansantuotetta enemmän, Usa:n 150 % ja Eu-valtioden velka on keskimäärin vain noin 80 % niiden bkt:sta. Muistelen myös, että keskimäärin maailman valtioiden velat ovat 300 % valtioiden vuotuisesta bkt:sta.

Edellä kerrotun perusteella tuntuu hirmuiselta, jos Suomi ja koko Eu on tekemässä valtavaa talouspoliittista virhettä, kun ei ota samalla tavalla rohkeasti velkaa kansantalouden välttämättömiin tarpeisiin kuin muu maailma. Velkaa otettaessa kannattaa laskelmissa huomioida se, että historiassa maapallon kansantuote on normaalisti kaksinkertaistunut 30 vuodessa ja samaan aikaan inflaatio on syönyt velkojen reaaliarvosta ison osan.

Lisäksi kannattaa huomioda se, että ainakin 1900-luvun kaksi suursotaa rahoitettiin setelipainoja pyörittämällä. Tosin taitava osuuskauppamies Väinö Tanner oli laskeskellut sikarilaatikkonsa kanteen, ettei suursotaa voi tulla, koska valtioiden rahat loppuvat neljässä kuukaudessa.

Toisin kuitenkin kävi. Esimerkiksi Suomen markan arvo putosi neljännekseen vuodesta 1939 vuoteen 1946. Nähtäväksi jää, tapahtuuko sama ilmiö nykyisen suursodan seurauksena. Nyt maallamme on kansallisvarallisuutta noin 200.000 euron edestä jokaista asukasta kohden ja valtion velkaa noin 30.000 euroa asukasta kohti. Luultavasti, jos suomalaisen velat laskisivat inflaation seurauksena muutamassa vuodessa vaikkapa neljännekseen, iso osa velallisista olisi ikionnellisia tapahtuneesta.

Kriisiaikoina valtiolla on tarvittaessa käytössään koviakin keinoja taloutensa pyörittämiseksi. Talvisodan jälkeen, jolloin 400.000 evakkoa piti asuttaa ja armeija aseistaa seuraavaa sotaa varten, säädettiin ns. hetekkavero, jolloin varallisuudesta riippuen 2,5 %-20 % kansalaisten omaisuuden arvosta otettiin valtiolle. Ja kun sodan jälkeen huomattiin, että setelikoneita oli pyöritetty sodan rahoittamiseksi liian vauhdikkaasti, setelit leikattiin poikki ja toinen puolisko otettiin valtiolle pakkolainaksi. Pakkolainalle maksettiin korkoa 2 %, mutta käytännössä valtion ei tarvinnut maksaa takaisin kuin pienen osan velastaan, koska inflaatio laukkasi hurjasti.

Tästä linkistä voi katsoa, miten rahan arvo on vaihdellut Suomen historiassa:

https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

Savolaisten uskottavuus

Toistakymmentä vuotta sitten kirjoitin blogillani, joka sittemmin lakkasi toimimasta heti Ukrainan sodan alkupäivinä, koska olin epäillyt Putinin sairastavan kuppaa, jonka taudin tertiäärivaiheeseen hänen käytöksensä vahvasti viittaa, että olisi mielenkiintoista kuulla, että yläsavolaistaustainen uutisankkuri Matti Rönkä lukisi välillä uutiset savoksi ja niinhän sitten toiveeni toteutuikin, kuten alla oleva linkkikin todistaa.

Jotenkin se vain on niin, että ihmisen uskottavuus kärsii, jos hän viäntää savoa. Ainakin vakavista asioista on vaikea kertoa savoksi siten, että kuulija suhtautuisi kerrottuun asiaan vakavasti. Minusta Väinö Linna kantaa suuren vastuun savolaisten tietynlaisesta maineesta, koska Tuntemattoman sotilaan Mielonen ja Rahikainen ovat koomisia hahmoja, tosin kuin Vilho Koskela, vaikka Koskelan esikuva olikin savolainen Einari Kokkonen.

Aiemmin olen kertonut, että suonenjokelaistaustaisen taloustieteilijä Patrizio Lainàn uskottavuus vakavissa talousasioissa kärsii, koska hänellä on puheessaan selvästi savolainen nuotti. Samanlainen ongelma on maamme tärkeimmällä virkamiehellä eli suomalaisten raha-asioista vastaavalla valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelällä, jonka puheessa myös on selvä itäsuomalaisnuotti, joka tuo mieleen kirjailija Heikki Turusen.

Niemelän puolustukseksi pitää kuitenkin mainita, ettei hän ole ihan täysi savolainen, vaan sudeettisavolainen, koska hän on syntynyt kurjailija Turusen tavoin Lieksassa, joten hän lienee alun perin Lieksan Hiihtoseuran kasvatteja.

Tosin Pohjois-Karjalan ja Savon rajaa on vaikea määritellä, mutta jossain kirjassaan Heikki Turunen on kertonut, että satunnainen matkailija tietää Pohjois-Karjalasta länteen päin ajaessaan siirtyneensä Savon puolelle, kun tien varresta tulee vastaan maitolaituri, jonka reunalla istuu isopäinen, mulkosilmäinen ja vääräsäärinen nuorukainen, joka harjoittaa masturbaatiota.

Tässä Matti Rönkä lukee uutisia savoksi: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=matti+r%C3%B6nk%C3%A4%2C+uutiset+savoksi

Patrizio Lainà

Koska omat raha-asiani ovat toivottoman hunningolla, olen viime aikoina alkanut opiskelemaan taloustieteitä, jotta voisin ryhtyä hoitamaan kansamme yhteisiä raha-asioita saattaakseni ne kuntoon, koska omiani ei voi saada kuntoon. Edellä kertomani vuoksi luin juuri Hannu Sokalan mainion kirjan nimeltään Raha ei ole sitä mitä luulet (Nemo 2024).

Kirja paljastaa sen, ettei raha ole sitä, mitä kansan suuri enemmistö uskoo sen olevan. Raha-asioiden erityisasiantuntijana kirjassa esiintyy TV:stä tuttu taloustieteilijä Patrizio Lainàa, jona sukunimi Lainà on minusta erittäin sopiva talousalan erityisasiantuntijalle.

Lainà on hyvin älykkään ja jopa viisaan oloinen ihminen, mutta uskon, että hänen uskottavuuttaan on vähentänyt se, että tämä italialaisniminen mies on TV-uutisten haastatteluissa käyttänyt savon kieltä, jolloin helposti syntyy vaikutelma siitä, että vastuu jää kuulijalle.

Selvitin tuossa miehen taustoja ja selvisi se, mitä vähän epäilinkin. Hän on uskoakseni työläisjalkapalloseuran Suonenjoen Pallon kasvatteja, kuten itsekin. Uskon hänen olevan jalkapallomiehiä, koska isä on italialainen, kun taas äiti on savolainen. Työläisjalkapalloilijaksi oletan hänet sillä perusteella, että hän toiminut Vasemmistoliiton hallitusneuvottelijana.

Lainà on syntynyt Saksassa, mutta lapsuutensa hän on viettänyt ja koulunsa hän on käynyt Suonenjoella ja haastattelussa hän kertoo innostuneensa talousasioista 80-luvulla Suonenjoen lukion historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Palomäen Lauri olikin loistava opettaja.

Suonenjoki on kasvattanut Suomelle neljä kuuluisuuden henkilöä ja kaikki nämä ovat saaneet julkisuutta, koska he eivät ole käyttäytyneet ihan sovinnaisesti. Suomen kansa muistaa hiihtäjä Kalle Jalkasen hammastapauksen, hänen kaukaisen sukulaisensa Kari Tapion erilaiset kommellukset eikä näyttelijä Tiina Koponenkaan ole ihan vailla epäsovinnaisuutta selvinnyt. Patrizio Lainàkaan ei ole vailla epäsovinnaisuuksia selvinnyt, sillä hän tuli tunnetuksi vuonna 2008 irc-galleriaan julkaisemastaan kuvastaan lapsiprostituoidun kanssa.

Moni tietysti ihmettelee, kuka julkisuuden henkilö Tiina Koponen onkaan ja paljastan, että paremmin hänet tunnetaan näyttelijä Rakel Liekkinä. Sitä, mitä Rakel on näytellyt, en nyt kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset saattavat tämän lukea.

Tässä lisätietoa Patrizio Lainàsta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Patrizio_Lain%C3%A0

Sukupuolinen syrjintä olympialaisissa

Olen hämmästynyt siitä, miten olympialiike syrjii ihmisiä sukupuolen perusteella. Pahimmillaan syrjintä näkyi kultaa voittaneen algerialaisen naisnyrkkeilijän tapauksessa. Hänen sukupuolestaan ei ollut täyttä varmuutta ja niinpä sitä, että mies mukiloi naisia, pidettiin huonotapaisuuteena. Ilmeisesti hän oli ns. muunsukupuolinen, mutta koska muunsukupuolisilla ei ole olympialaisissa omia sarjoja, joutui hän osallistumaan naisten sarjaan.

Edellä kerrotun johdosta tasarvon kannattajana vaadin, että naisten ja miesten lajien lisäksi, pitäisi sama lajimäärä olla myös muunsukupuolisilla. Nykyään ongelmana on myöskin se, että eräissä joukkuelajeissa on miehillä ja naisilla yhdistelmäjoukkueet, mutta mielestäni oikeudenmukaista olisi se, että yhdistelmäjoukkueissa olisi myös muunsukupuolisten edustus tasapuolisesti.

Jos muunsukupuoliset otetaan olympialaisiin mukaan, niin jaettavien mitalien määrä lisääntyisi niin, että eiköhän sieltä liikenisi muutama myös Suomelle. Pariisin kisoissa mitaleja jaettiin 329 kilpailumuodossa, joten jos muunsukupuolisille annetaan mahdollisuus osanottoon, nousee kilpailumuotojen määrä noin 500:aan.

Muunsukupuolisten mukaan tulo olympialaisiin lisäisi varmasti myös kiinnostusta kisoja kohtaan. Itsekin muistan, miten vuonna 2016 menin Kuopion Kalevan kisoissa ihan vasiten katsomaan naisten kuulantyöntöä, koska mukana oli sukupuolensa korjannut entinen mies. Hän erottuikin selvästi joukosta, koska oli muita pienikokoisempi.

Tässä lehtijuttu kiistaa herättäneestä algerialaisesta nyrkkeilijästä, jonka sukupuolesta ei ollut täyttä varmuutta:

https://www.iltalehti.fi/pariisin-olympialaiset-2024/a/83f60cea-b16c-4346-b352-49f8b15f6f0b

Suomen urheilu nousuun

Välttämätöntä ei ole rehellisen Lapin miehen K-P Kyrön palkkaaminen maamme urheiludiktaattoriksi kuten olen aiemmin epäillyt, jotta Suomen huippu-urheilun taso saadaan sivistysvaltioiden tasolle. Minusta kesäolympialaisten lajivalikoima ei nykyisellään suosi suomalaisia ja niinpä uusia lajeja olisi löydettävä.

Tietooni on saatettu, että maailman suurin valtio, eli lähes 1,5 miljardin ihmisen, Intia on kovasti innostunut pesäpallosta. Sellaistakin olen lukenut, että Intian 35 miljoonan asukkaan Keralan osavaltiossa pesäpallo on otettu koulujen opetusohjelmaan.

En näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Suomi ja Intia voisi yhdessä vaatia sekä naisten että miesten pesäpallon ottamista olympialaisten lajivalikoimaan. Uskon, että myös Pakistan, Bangladesh ja Sri Lanka saattavat kannattaa asiaa, jolloin hankkeen takana olisi noin kolmannes ihmiskunnasta.

Myös sähly on maailmalla suosittu palloilumuoto ja eiköhän sekin laji kelpaisi olympialaisiin. Varsinkin maahockeyssa menestyneet kansakunnat voisivat innostua sählystä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eniten olympiakultamitaleja voittanut suku on intialainen Singhin suku ja toiseksi eniten kultamitaleja on Pakistanin Khaneilla.

Mikäli naisten ja miesten pesäpallo ja sähly saadaan olympialajeiksi, niin Suomi voisi hyvinkin voittaa niistä yhteensä neljä mitalia. Ja olisihan se hienoa, kun olympialaisten pesäpallon loppuottelussa vastakkain jossain tulevissa olympialaisissa olisivat 1500 miljoonan asukkaan Intia ja vajaan 5 miljoonan vanhan ja sairaan asukkaan Suomi. Ja luulenpa, että maamme pesäpallomailateollisuuskin löisi rahoiksi, kun muutama satamiljoonaa intialaista innostuisi kunnolla Suomen kansallispelistä.

Tässä tietoa pesäpallon suosiosta maailmalla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pes%C3%A4pallon_maailmancup_2019

Pariisin taivaan alla

 

Kaiken kamaluuden keskellä jouduin päästämään selkäkeikkanaurun, kun sosialistisesta mediasta luin, että kun muut Pohjoismaat palasivat Pariisin kisoista muovikassit täynnä mitaleja, niin kuitenkaan ihan tuliaisitta ei Suomen, isiemme maan, joukkue palannut, sillä joukkueen johtajalla oli muovikassissaan 2 kartonkia röökiä, 2 litraa aperatiiveja ja litra teräviä.

Huonosti siis meni meillä olympiakisoissa, joissa verrataan ihmisrotujen paremmuutta ja yhteiskuntien suorituskykyjä. Itse kuitenkin uskon, että jos rehti Lapin mies Kari-Pekka Kyrö saisi täydet valtuudet uudistaa maamme huippu-urheilujärjestelmä, niin neljässä kuukaudessa Suomi nousisi urheilumenestyksessä naapurimaidensa tasolle. Tuo neljä kuukautta on sama aika, jossa SMP, jonka vaalimainos joissain vaaleissa muistaakseni oli " Neljä kirjainta, joihin voi luottaa", lupasi poistaa maastamme työttömyyden.

Tässä yhteydessä en malta olla muistuttamatta, että kaikesta huolimatta suomalaiset ovat maailman onnellisen kansa. Onnellisuutemme johtuu siitä, että meillä ihmisten elämän odotukset eivät ole ristiriidassa reaalitodellisuuden kanssa. Tämän asian oivalsi aikoinaan loistavasti Gösta Sundqvist, joka runoili, että "eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille".

Sen sijaan ranskalaiset ovat erittäin onnetonta ja tyytymätöntä kansaa, jota todistaa myös olympialaisten päättäjäisissä kuultu musiikkiesitys Sous le ciel de Paris, joka meillä tunnetaan nimellä Pariisin taivaan alla. Sen on ainakin painija-laulaja Eino Grön levyttänyt suomeksi. Sous le ciel de Paris synnyttää helposti sen väärän näkemyksen, että elämä on helppoa ja kivaa. Jos Suomessa vielä joskus järjestetään olympialaiset, niin ne kisat päätetään yhdessä laulettuun Peltoniemen Hintriikan surumarssiin, jonka tahdissa Suomi on marssinut maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Verratkaapa näitä erilaisia kansanluonteita heijastavia biisejä:

https://www.youtube.com/watch?v=SC06NyI6KKU

https://www.youtube.com/watch?v=KN6W45Lw1Dw

Janus Putkonen

Ihmettelen sitä, että sosiaalisessa mediassa vaikuttavat Putin-myönteiset tahot ovat viime päivinä täysin vaienneet. Olisiko niin, että nämä suomalaisnimiset ja sujuvaa suomea kirjoittavat henkilöt toimivat Venäjältä käsin ja nyt nettiyhteydet ovat sinne poikki.

Ainoastaan tiettävästi Itä-Ukrainassa asuva entinen teatteriohjaaja ja nykyinen Uusi Mitä V----a-lehden päätoimittaja Janus Putkonen on kommentoinut Ukrainan terroristista hyökkäystä Venäjälle ja epäillyt, että nyt voi olla lähellä se tilanne, että Putin Medvedevin neuvon mukaisesti aloittaa sodan Ukrainaa vastaan.

Mielenkiintoinen tapaus on Janus Putkonen. Luin Jessikka Aron uusimman kirjan nimeltään Putinin maailmansota - Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi ja siinä kerrotaan Putkosen taustoista.

Aron mukaan nuorena Putkonen oli jopa fanaattisen isänmaallinen ja harrasti maanpuolustusta hyvin innokkaasti toimien maakuntakomppaniassakin. Hänen maakuntakomppaniaura katkesi sen jälkeen, kun tämä oli kotiutettu kertausharjoituksista väkivallalla uhkailun vuoksi.

2000-luvun alussa Putkonen suunnitteli värikuulasotakeskuksen perustamista Loviisaan ja matkusti Venäjän Karjalaan hankkiakseen värikuulapelaajien käyttöön toimivan T-72 panssarivaunun. Jostain syystä, joita voi vain arvailla, Karjalan matka venyi ja sieltä palasi täysin muuttunut Putkonen.

Aron kirjan mukaan Putkonen alkoi suu vaahdossa kertoa tarinoita, joiden mukaan länsimaat uhkaavat Venäjää ja Suomessa toimii CIA:n agentteja. Hän oli jopa sitä mieltä, että USA teki vuoden 2001 terrori-iskut itseään vastaan.

Itse epäilen, että Putkosen muutoksen taustalla voi olla vaikkapa se yksinkertainen syy, että talousvaikeuksiin joutunut matkailuyrittäjä ostettiin Putinin mieheksi. Tai voihan olla, että Putkonen lankesi samanlaiseen hunaja-ansaan, jonka uhriksi myös Trumpin epäillään Moskovan matkallaan joutuneen.

https://www.suomalainen.com/products/putinin-maailmansota-1

Tuomionpäivän saarnaajat

Sananvapaus näyttää saaneen kolauksen maassamme, koska Youtube on poistanut huomattavan savolaisen yhteiskunnallisen ajattelijan Ano Turtiaisen videotuotannon. Itse olen Anon videoita katsellut selkäkeikkanauruja päästellen, koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.

Turtiainen oli viime aikoina videoissaan keskittynyt korostamaan sitä, että maapallo ei ole pallo, vaan kiekko ja että Nasa valehtelee tässä asiassa kansalle. Myöskin Tukholman profetia on ollut paljon esillä hänen videoissaan. Tuo profetiahan lupaa verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä tälle kansalle, mutta en muista kuitenkaan heinäsirkoilla tai paiseilla pelotellun. Oikeauskoisen ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla peloissaan, koska he perivät maan.

Koska Turtiainen on Savon poikia, jää vastuu hänen ymmärtämisestään kuulijalle ja ainakaan miehen kotikunnassa Juvalla, jossa hänet hyvin tunnetaan, ei olla häntä otettu kovin vakavasti, koska tämä Valta Kuuluu Kansalle-puolueen ehdokas sai viime eduskuntavaaleissa vain noin 30 ääntä.

Mutta ei ole Ano Turtiainen mielipiteineen yksin tässä maailmassa, sillä tv:ssä näytettiin juuri dokumentti Usa:n äärioikeistoon liittyvästä evankelikaalisesta liikkeestä ja ihan samoja asioita senkin suuntauksen saarnaajat levittävät Juvan miehen kanssa. Ydinsotaakaan ei tarvitse pelätä, vaan pikemminkin päinvastoin, koska oikeauskoiset tempaistaan turvaan taivaan iloihin. Muille käy vähän huonommin, koska itse Jeesus palaa valkoisen hevosen selässä miekka kädessä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tosin jossain evankelikaalien ikoneissa Jeesus on varustautunut miekan sijasta AR-15-rynnäkkökiväärillä, jota myös Jeesus-pyssyksi kutsutaan.

Dokumentin katsottuani tulin vakuuttuneeksi siitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen luullut, vaan vielä tyhmempiä. Vastavetona evankelikaaleille suunnittelen oman modernin herätysliikkeen perustamista, joka lupaa, että Jeesus palaa hyvin pian ilman ydinsotaakin. Nimittäin ainakin kolmessa katolisessa luostarissa on säilytetty Jeesus-lapsen ympärileikkauksen yhteydessä jäljelle jääneitä esinahkoja, joista nykyajan geeniteknologian avulla nopeasti kasvatetaan uusi Jeesus.
https://areena.yle.fi/1-51013219

Kemiallinen sisäruokinta

Alkukesästä luin Johanna Aatsalon kirjan nimeltään Paljastus - Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa ja rehdin Lapin miehen Jyrki Tepsan elämästään kirjoittaman paljastuskirjan Suomen dopingin kummisetä, jonka jälkeen päätin, että huippu-urheilu on niin sairasta ja jopa rikollista toimintaa, että lopetan sen seuraamisen.

Aloin myös kannattamaan sitä, että koska huippu-urheilu on sairasta ja rikollista toimintaa, sitä ei pidä tukea verorahoilla eikä myöskään verorahoja tule tuhlata dopingvalvontaan, koska se on ihan hyödytöntä puuhastelua, jolla on korkeintaan se merkitys, että Suomi, isiemme maa, jää olympialaisissa ilman mitaleja.

Minusta viisas karjalaisukko, entinen suurhiihtäjä Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi, että "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!"

Tapani mukaisesti olen kuitenkin lipsunut huippu-urheilua koskevasta boikottipäätöksestä ja katsellut nyt kahden viikon aikana noin sata tuntia huippu-urheilua. Eilen illalla keihäsfinaalia katsoessani tuli mieleeni Budabestin yleisurheilun EM-kisat vuodelta 1967, joita kuuntelin radiosta ja muistan miten kisojen viimeisen päivän keihäsfinaalin jälkeen, jolloin oli varmistunut, ettei Suomi saa kisoista yhtään mitalia, ylipääselostaja Pekka Tiilikainen pillahti itkuun ja alkoi muistelemaan, että kansallamme on ollut muitakin koettelemuksia kuten esimerkiksi talvisota.

Myöhemmin alettiin puhumaan, että Suomi jäi ilman keihäsmitalia, koska Kinnunen ja Nevala olivat kilpailun alla istuneet aamuyöhön asti yökerhossa. Mutta ei ollut yökerhoistunta syynä maamme mitalittomuuteen, vaan Nevala sai myöhemmin selville, että muualla maailmassa oltiin huippu-urheilussa siirrytty kemialliseen sisäruokintaan, joka pidensi keihäskaaria noin viisi metriä.

Pariisin olympialaisia seuratessani on mieleeni hiipinyt epäilys, että taas on kehitetty molekyyli, jota dopingvalvonta ei tunne tai ehkä huippu-urheilussa on otettu käyttöön geenitekniikka. Tiede 2000 -lehti kirjoitti jo vuosia sitten siitä, että ellei DDR olisi mennyt konkurssiin, niin geenitekniikkaa olisi hyödynnetty huippu-urheilussa jo 1990-luvulla.

Tästä voi kuunnella Kiurun pariskunnan kokemuksia kemiallisesta sisäruokinnasta: https://areena.yle.fi/1-50093201

Romahtaako rintama?

Vaikka yleensä maailmansodat kestävät 4 - 5 vuotta, niin nyt mietin sitä, että onko Venäjän armeija romahtamassa Ukrainassa jo 2,5 vuoden jälkeen. Viime aikoina näyttävät Ukrainan lennokit lennelleen Venäjän taivalla sangen vapaasti ja nyt venäläisten lähteiden mukaan noin tuhannen sotilaan ukrainalaisjoukko on marssinut helposti valtaamaan 10 kilometrin päässä rajalta sijaitsevan kaasunpumppaamon, joka toimittaa venäläiskaasun länteen. Tosin erään lähteen mukaan ukrainalaisjoukkoja olisi paljon enemmän kuin tuhat miestä, koska sotilaita on ainakin kolmesta prikaatista.

Mieleen muistuu, miten reilu vuosi sitten ammatti- ja taparikollisen Prigožinin johtama 5.000 Wagnerin palkka-armeijan pyssymiestä sai ajella rintamalta satoja kilometrejä kohti Moskovaa kansan hurratessa. Venäjän kansa vaikutti tykänneen Prigožinista, koska hän oli sikäli rehellinen venäläisoligarkki, että hän itsekin myönsi olevansa ihan täysi gangsteri. Prigožin ei päässyt joukkoineen Moskovaan asti, vaan pysähtyi saman Oka-joen rannalle, jolle myös legendaarinen kapinapäällikkö Stenka Rasin aikoinaan pysähtyi.

Nähtäväksi jää, romahtaako rintama ja ajautuuko Venäjä sekasortoon, joka saattaa olla vielä pahempi vaihtoehto kuin Ukrainan näännytyssodan jatkuminen. Näännytyssodassa Putin saattaisi hävitä niin, ettei entinen hyvä itäinen naapurimme sittenkään ajaudu sisällissotaan. Ennustan, että jos Kamala Harris voittaa Usa:n vaalit, niin Venäjä häviää Ukrainan sodan, koska länsimaiden osuus maailman bkt:sta on yli 30 kertaa Venäjää suurempi.

Tästä voi kerrata, mitä reilut vuosi sitten tapahtui, kun Jevgeni Prigožin halusi tulla Moskovaan neuvottelemaan kyvyttömäksi osoittautuneen armeijan johdon vaihtamisesta: https://yle.fi/a/74-20038372

Kerttu Nuorteva ja hänen turkkinsa

Kaunis desantti Kerttu Nuorteva, tai ainakin hänen turkkinsa, liittyy tavallaan myös Suonenjoen dramaattiseen poliittiseen historiaan. Nimittäin muotitietoisella Nuortevalla oli turkki mukanaan, kun hän laskeutui laskuvarjolla Suomeen. Kun hänet myöhemmin vangittiin, niin tämä turkki ei päätynyt poliisien haltuun, vaan jäi suomalaisten kommunistien vastarintaryhmän käyttöön.

Suonenjoella syntynyt nuori neitonen Irja Jalkanen oli yhdessä lahdenpohjalaisen poikaystävänsä Veikko Pöystin kanssa keskeisiä vaikuttajahenkilöitä jatkosodan aikaisessa vastarintaryhmässä ja niinpä Jalkanenkin liikkui Helsingin kaduilla pistooli takin hihassaan. Hänen poikaystävänsä Veikko oli raskaammin aseistettu, koska välillä hän kulki konepistooli kainalossa valeluutnanttina.

Aseelle olikin käyttöä joulunaatonaattona 1942, jolloin 19-vuotias Jalkanen kävi tulitaistelun poliisien kanssa Vantaan Hiekkaharjussa. Jalkanen haavoittui reiteen ja lantioon, mutta siitä huolimatta hän kahlasi Rekolanojan yli ja pakeni yöhön eikä häntä koskaan tavoitettu. Jalkasten suku on tunnetusti sitkeää; kaikkihan muistavat Kalle Jalkasen sitkeät hiihdot ja Kari Tapion, eli Kari Jalkasen, monista vastoinkäymisistä huolimatta menestyksekkään laulajan uran.

Haavoittunut Irja Jalkanen tarvitsi tulitaistelun jälkeen lääkärin apua ja se järjestyi, kun Kerttu Nuortevan turkki myytiin ja niin saaduilla rahoilla maksettiin Irjan lääkintähuolto. Tuossa Irja Jalkasen tapauksessa olisi ainesta kirjaksi.

Täytyypä esittää kirjailija Mikko Porvalille, joka saapuu 10.10.2024 Suonenjoelle luennoimaan aiheesta tiedustelua ja vakoilua ennen ja nyt, että hän ryhtyisi tässä asiassa tuumasta toimeen. Porvali on muuten tiedustelua ja vakoilua käsittelevässä kirjassaan Kadonneen kaupungin varjo kertonut siitä, kun Uukuniemellä Revon talossa kortteeria pitänyt Suomen ilmavoimien isä Aleksanteri Torikka kaapattiin välirauhan aikana rajan taakse ja ammuttiin.

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kadonneen-kaupungin-varjo/

Rintaman poliisi

Eilen kerrotusta Kerttu Nuortevan tapauksesta on tehty ihan katsomisen arvoinen Kuulustelu-niminen elokuva. Vakoilijaa kohdeltiin tässä hyvin ja kuulusteltavaansa rakastunut Paavo Kastari, josta sittemmin tuli oikeustieteen professori, tarjosi kuulustelujen yhteydessä vakoilijalle jopa kynttiläillalisia.

Vankeusaikanaan Nuorteva kirjoitti salanimellä Irja Niemi kirjan nimeltään Neuvostokasvatti, joka siirrettiin sodan jälkeen neuvostovastaisena pois maamme kirjastojen hyllyiltä. Olen tuon kirjan lukenut ja vaikka Suomen sensuuri sota-aikana poisti kirjasta neuvostomyönteisyyttä, niin hämmästyttävän myönteisen kuvan Nuorteva antaa silti Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Jos joku kustannustoimittaja sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että Nuortevan kirjasta otetaan sensuroimaton uusintapainos.

Kerttu Nuortevan veljet Pentti ja Martti jäivät vakoilijaksi epäiltyinä jatkosodan alussa kiinni Petroskoissa ja heidät ammuttiin 75 päivän tiukkojen kuulustelujen jälkeen. Uskon, ettei veljeksille tarjottu kuulusteluissa kynttiläillallisia.

Vakoilijoiden kuulustelumenetelmistä kertoo jonkin verran valvontaupseeri Taavetti Heikkisen päiväkirjoista Jarmo Niemisen toimittama teos Rintaman poliisi. Heikkinen paljastaa, että yleensä epäillyt vakoilijat saivat keppiä ja tarvittaessa keppiä annettiin paljon.

Vakoilijat yleensä myös ammuttiin heti kenttäoikeuden tuomion jälkeen. Sodan raaistama valvontaupseeri Heikkinen kauhisteli sitä, että eräs yksinkertainen karjalaisukko, joka oli auttanut desanttipoikaansa, ammuttiin jouluaamuna ja hän uskoi, että tämän tapauksen muisto tulee myöhemmin pilaamaan tuomion täytäntöönpanosta vastanneiden sotapoliisien joulumielen.
https://kansallinen.fi/tuote/rintaman-poliisi-valvontaupseerin-paivakirja-1941-1944-jattipokkari/

Nuortevat

Lahjakasta sukua on laulava pappi Jukka Kuoppamäki myös äitinsä puolelta, sillä hänen äitinsä isovaari oli itse satusetä Sakari Topelius. Kuoppamäen mummo oli Nybergejä, mutta osa tästä suvusta suomensi nimensä Nuortevaksi. Nuortevan suku muistetaan varsinkin maamme kulttuurihistoriasta, mutta myös poliittisesta historiasta ja jopa urheiluhistoriasta .

Nuortevan suvun vasemmistoradikaali edustaja lehtimies Santeri Nuorteva joutui tsaarin aikaan muuttamaan Suomesta Amerikkaan majesteettirikoksen vuoksi, eli hän ilmeisesti oli kirjoittanut rumasti Venäjän hallitsijasta.

Amerikasta Santeri Nuorteva joutui muutaman vuoden jälkeen muuttamaan poliittisista syistä Englantiin, mutta sieltä hänet karkotettiin 1920 luvulla Neuvosto-Venäjälle. Suomeen nuorena kuollut Santeri ei enää palannut, mutta jatkosodan aikaan hänen tyttärensä Kerttu Nuorteva sen sijaan palasi Suomeen vakoilijana. Laskelmieni mukaan Kerttu oli Jukka Kuoppamäen pikkuserkku.

Muita kuuluisia Nuortevan suvun edustajia oli suvun oikeistolaiseen haaraan lukeutunut kokoomuslaisen Uuden Suomen pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva, joka oli Santerin veli. Väinö Nuortevan poika oli pari vuotta sitten kuollut ympäristötieteiden professori Pekka Nuorteva. Veljesten äiti oli Venäjän juutalaisia. Santerin vaimo oli pohjalaisen mestaripainija, näyttelijä ja poliisimestari Iivari Tuomiston sisko, joten urheilullistakin lahjakkuutta Nuortevista löytyy.

Vaikka desanttina Suomeen palannut Kerttu Nuorteva oli monipuolisesti lahjakasta sukua, niin vakoojana hän oli lähes maailman huonoin. Häneltä ei oikein mikään vakoilutoimi onnistunut. Hän loukkasi jalkansa laskeutuessaan laskuvarjolla Suomeen, ensimmäiselle leiripaikalleen johonkin liiteriin häneltä unohtuivat venäjänkieliset suklaalevypaperit, venäläinen keksipaketti, huulipuikko ja venäläinen Suomen kartta. Unohteluun saattoivat vaikuttaa juuri alkaneet kuukautiset.

Helsingissä hän vei syistä, joita voi vain arvailla, laukkuun pakkaamansa venäläisen radiolähettimensä säilöön pesulaan, ja tietenkin se herätti pesulanväessä niin paljon epäilyjä, että poliisi oli odottamassa, kun hän palasi noutamaan laukkuaan.

Kerttu Nuortevan huonomuistisuus oli niin häkellyttävää, että epäilen että kyseessä oli tahallisuus tai ainakin freudilaiset alitajuiset lipsahdukset. Ehkä hän halusikin jäädä Suomessa kiinni. Ehkä hän oletti ainakin alitajuisesti, ettei Uuden Suomen pakinoitsija Ollin kaunista veljentytärtä tulla ampumaan, kuten ei ammuttukaan.

Kuoleman tuomion desantti Kerttu Nuorteva kuitenkin sai, mutta sitä ei pantu pikaisesti täytäntöön, kuten desanttien kohdalla oli tapana. Ilmeisesti Kertun sukulaiset saivat suhteillaan viivytettyä asiaa niin, että rauhantulo pelasti hänen henkensä. Olen kuullut tarinan, jonka mukaan hammaslääkäri olisi poraillut Kertun hampaita ennen kuin hänet luovutettiin Neuvostoliittoon, jotta hän saattoi kertoa, että suomalaiset olivat häntä kiduttaneet. Neuvostoliitossa Kerttu Nuorteva tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerttu_Nuorteva

Jussi Mäkinen

Eilen mainitun Jukka Kuoppamäen vaarin Lauri Mäkisen pikkuveli oli isänsä mukaan nimetty Eero Mäkinen, joka myöskin oli hyvin lahjakas. Nuorena Eero haaveili voimistelunopettajan urasta, mutta hänen lankonsa taidemaalari Pekka Halonen huomasi tämän teknisen lahjakkuuden ja innosti hänet opiskelemaan insinööriksi.

Hyvin Eero Mäkinen menestyi myös insinöörinä, sillä hänestä tuli vuorineuvos ja maamme kansallisaarteen Outokumpu oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja. Mäkinen oli puoluekannaltaan kokoomuslainen ja toimi välillä puolueen kansanedustajana ja ministerinäkin. Kokoomuslaisuudesta huolimatta hän oli Urho Kekkosen hyvä kaveri ja pahansuopana ihmisenä ajattelen kaveruuden taustalla olleen myös vaalirahoituskuvioiden.

Vuorineuvos Eero Mäkisen poika Jussi Mäkinen oli hänkin erittäin lahjakas. Jussi kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 20-vuotiaana. Kekkonen huomasi tämän kyvykkyyden ja nosti hänet sihteerikseen, joka kirjoitti Kekkosen puheita sekä valmisteli Kekkosen ulkomaanvierailuja ja tapaamisia.

Parikymppisenä ulkoministeriön palvelukseen siirtyneen Mäkisen ensimmäinen ulkomaantehtävä oli lähetystösihteerinä toimiminen Moskovassa ja niinpä hän 24-vuotiaana kävi yhdessä Urho Kekkosen kanssa Suomen edustajina hautaamassa Stalinin. Mäkinen oli jostain syystä Kekkosen erityissuojelussa eikä alkoholismi ja julkihomous haitanneet hänen urakehitystään.

Olen kauan sitten lukenut Jussi Mäkisen kirjan Keskustelen Kekkosen kanssa: Neljännesvuosisata dialogia ja mieleeni jäi, että kirjassaan hän paljastaa, että hänen ja Kekkosen suhteen taustalla oli suuri salaisuus, jota hän ei voi ikinä kertoa. Itselleni ainakin syntyi epäilys, että Mäkinen vihjasi olevansa Kekkosen poika.

1970-luvulla Mäkinen toimi maamme Itävallan suurlähettiläänä ja olen kuullut, että silloinen Itävallan liittokansleri Bruno Kreisky jossain puheessaan korosti sitä, miten viisaasti Suomi menetteli, kun lähetti Jussi Mäkisen Wieniin suurlähettilääksi, koska Wien on erittäin vapaamielinen kaupunki.

Suomen suurlähettilään erilaiset tempaukset herättivät kuitenkin huomiota jopa vapaamielisessä Wienissä. Mäkinen muun muassa ajoi kerran alasti moottoripyörällä poikaystävänsä kanssa pitkin Schönbrunnin linnan puiston nurmikoita.

Muistelenpa myös lukeneeni diplomaatin ja Presidentinlinnan pitkäaikaisen linnanvoudin Arimo Raesteen muistelmateoksesta nimeltään Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut, että jollain virallisilla päivällisillä suurlähettiläs Mäkinen sijoitti illallispöydässä bokserinsa Attilan istumaan arvokkaammalle paikalle kuin maamme sotilasasiamiehen.

Vuonna 1976 Kekkonenkin lopulta kyllästyi Jussi Mäkisen vapaamielisyyteen ja kutsui hänet takaisin Suomeen. Mäkinen kuoli maksasairauteen vuonna 1978 jo 49-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_M%C3%A4kinen

Mäkiset ja Kuoppamäet

Mielenkiintoinen on Jukka Kuoppamäestä kirjoitettu elämänkerta nimeltään Elämän mittainen laulu, sillä lahjakkaat ihmiset ja lahjakkaat suvut kiinnostavat minua, vaikka herättävät minussa myös vilpitöntä ihailua ja kateutta.

Enpä ollut ennen tiennytkään esimerkiksi sitä, että Jukka Kuoppamäkikin liittyy lempikaupunkini Sortavalan historiaan. Nimittäin hänen säätykiertoon selviytynyt, eli kansakoulun opettajaksi opiskellut ja papin tyttären nainut, pohjalainen torpparitaustainen isoisoisänsä Eero Mäkinen toimi Sortavalan seminaarin käsityönopettajana ja perusti virkansa ohessa Sortavalan maalaiskuntaan Helylään tehtaan, joka valmisti kansakoululaitoksen käyttöön erilaisia tarvekaluja kuten pulpetteja ja harmoneja. Helylästä harmonin tekotaito levisi myös naapuriin Uukuniemelle.

Luultavasti myös maamme maalaiskansakoulujen seinät aikoinaan täyttäneet höyläpenkit ovat Helylän tehtaan tuotteita. Tuollaisesta vanhan hyvän ajan höyläpenkistä olen haaveillut yrittäessäni tehdä linnunpönttöjä. Muistelen jostain lukeneeni, että kun Sortavalan seminaariin saapui miespuolisia kansakoulun käsityönopettajaksi tähtääviä, niin he saivat ensitöikseen tehtäväkseen valmistaa itselleen höyläpenkin, jollainen ei kaltaiseltani tumpelolta synny.

Helylän tehtaan perustaja Eero Mäkinen kuoli nuorena ja hänen poikansa Lauri, joka oli Jukka Kuoppamäen isoisä, astui kypsässä 22 vuoden iässä tehtaan johtajaksi. Hän oli nuori radikaali, joka muutti tehtaansa työntekijöiden hallinnoimaksi tuotanto-osuuskunnaksi, jota toimenpidettä varsinkin pankkimaailma piti selvänä sosialismina varsinkin, kun työajat olivat lyhyemmät kuin muissa tuotantolaitoksissa ja työntekijöillä oli siihen aikaan täysin käsittämättömänä pidetty peräti kahden viikon kesäloma, jonka asian uskottiin johtavan yleiseen laiskotteluun. Niinpä pankkimaailma painosti siihen, että osuuskunta muutettiin osakeyhtiöksi.

Mikään sosialisti Lauri Kuoppamäki ei sentään ollut, sillä hän toimi jonkin aikaa Maalaisliiton kansanedustajana. Hän myös piilotteli sisällissodan aikaan tulevaa presidentti Kyösti Kalliota asunnossaan Helsingissä. Tosin jonkinlaista sympatiaa hän kuitenkin tunsi punaisia kohtaan, sillä kun hän kuuli saksalaisten teloittaneen 20 punaista, masentui hän niin, että joutui puoleksi vuodeksi mielisairaalahoitoon.

20 punaisen ampumisen taustalla oli se, että saksalaiset olivat lähettäneet kaksi upseeriaan neuvottelemaan punaisten kanssa näiden antautumisesta, mutta antautumisen sijasta punaiset ampuivat nämä neuvottelijat. Sen jälkeen saksalaiset pyysivät suojeluskuntaa toimittamaan heille 20 punaista. Kun luovutettavien omaiset kääntyivät Lauri Kuoppamäen puoleen ja pyysivät häntä puuttumaan epäilyttävältä tuntuvaan asiaan, niin tämä oli vakuuttanut, ettei luovutettavilla ole mitään vaaraa, jos he kerta ovat syyttömiä. 

Siinä hän tosin lupasi ihan liikoja ja se sitten masensi lahjakkaan, mutta herkän miehen mielen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kuoppam%C3%A4ki

Kärkkäiset

Eilen mainitsemani Rukajärventie-elokuvaan liittyvä Juho Kärkkäinen sai minut tutkimaan perisavolaisena kaskenraivaajasukuna tunnetun Kärkkäisten suvun historiaa ja luulenpa, että minussakin vanhana kärkkääläläisenä on muutama Kärkkäis-geeni.

Mutta eivät ole Kärkkäiset umpisavolaisia. Nimittäin 1530-luvulla Rautalammin suurpitäjän erämaahan muuttanut Ukko Kärkäs, eli Pietari Laurinpoika Kärkäs oli syntynyt Hämeessä Pälkäneen Kärkkään kylässä. Historian saatossa Kärkäs-sukunimi viäntyi savolaistyyppiseksi Kärkkäiseksi.

Hankalan matkan takaa Ukko Kärkäs muutti Pälkäneeltä Rautalammille, koska mielestäni sieltä ei kulje hyviä vesireittejä Savoon. Esimerkiksi Itä-Hämeestä soutaa Savoon parissa päivässä ja olen kuvitellut, että nimen omaan itähämäläiset eränkävijät antoivat kotikylälleni hämäläisperäisiä paikannimiä. Monet kotikyläni paikannimistä ovat saman tyylisiä kuin Itä-Hämeen Kyrpjärvi ja Tissinpohja; tarkempiin yksityiskohtiin en nyt mene, koska lapset ja jopa naiset voivat tätä lukea.

Perusteetta en opiskeluaikanani liittynyt Hämäläiseen osakuntaan, vaikkakin päävaikuttimenani oli se, että hernekeitto maksoi Hämiksellä viisi markkaa, sillä ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli Sääksmäen Ritvalan kylällä 1300-luvun lopulla syntynyt Olavi Liinaharja ja kaipa minussa muutama pälkäneläinenkin geeni on.

Vaikka Kärkkäiset tunnetaan sitkeinä kaskenkaatajina, niin maailman kuuluisin Kärkkäinen on suvun näyttelijätär Kata Kärkkäinen. Sitä, mitä Kärkkäinen on näytellyt, en kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea. Mutta vankkoja savolaispiirteitä Katassa on ja minusta hän näyttää hyvin tyypilliseltä savolaiselta maitotilan emännältä ja se on hyvä se.

Lisää Kärkkäisten suvusta tässä: https://www.karkkaistensukuseura.fi/karkkaisten-asutushistoriaa

Alikersantti Kärkkäinen

Tuo eilen mainitsemani Rukajärventie-elokuva pohjautuu Antti Tuurin Rukajärvi-kirjasarjaan. Rukajärvestä kirjoittaessaan Tuuri haastatteli mukana olleita sotilaita ja uskon hänen kirjojensa perustuvan tositapahtumiin.

Elokuvaversiossa on sitten asioita dramatisoitu. Filmin yksi järkyttävimmistä kohtauksesta on se, kun alikersantti Unto Saarinen ammutaan lähes seulaksi eräällä sillalla, jonka jälkeen hän putoaa jokeen ja melkein hukkuu. Hän kuitenkin pelastuu elämälle ja kertoo nähneensä veden alla Jumalan.

Todellisuudessa Unto Saarinen oli körttiläinen ja sen vuoksi kuolemaa pelkäämätön, mutta ihmisen armollisuutta myös vihollista kohtaan korostava alikersantti Juho Kärkkäinen, joka todellisuudessa haavoittui peräti kahdeksasta konekiväärin luodista, mutta pelastui ehkä sen vuoksi, että kylmä jokivesi tyrehdytti veren vuodon.

Olen kotoisin Kärkkäälän kylältä, joka on saanut nimensä Kärkkäisistä, mutta Juho Kärkkäinen ei ollut Kärkkäälän poikia, vaan kiuruvetinen isäntämies. Sen sijaan elokuvassa häntä esittänyt Taisto Reimaluodon isä on Kärkkäälän Sikasia; tosin hänen äitinsä on Pieksämäeltä.

Näyttelijä Taisto Reimaluodon olemus tuo mieleeni elokuvaohjaaja Edvin Laineen eikä ihme, sillä alun perin Laine oli sukunimeltään Bovellan ja Bovellan oli omaa sukuaan myös Reimaluodon mummo. Bovellanit ovat pakolaisina Suomeen 1700-luvulla tulleita Ranskan hugenotteja. Hugenotit olivat protestantteja, joita katolisessa Ranskassa vainottiin aikoinaan.

Bovellaan oli alun perin sukunimeltään myös Kiuruvedellä syntynyt Onni Palaste, joka muistetaan hyvänä kilpahiihtäjänä, mutta varsinkin siitä, että hänen vuonna 1967 ilmestynyt Rukajärven sissit lienee maailman ensimmäinen kaukopartioromaani. Sen jälkeen samasta aiheesta on ilmestynyt muutama sata teosta. Muualla maailmassa kaukopartiokirjallisuutta ei esiinny.

Lopuksi kuuntelemme, mitä Rukajärventien pyöräilijöitä johtanut luutnantti Pertti Perttuli kertoo Rukajärventien tapahtumista: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=pertti+perttuli%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:7b4ae69e,vid:BRWgXhYD9Pc,st:0