Martti Jukola

Nyt, kun Urheiluruutu täyttää 60 vuotta, on syytä tarkastella Yleisradion urheilulähetysten historiaa, joka alustavien tutkimusteni tässä vaiheessa vaikuttaa niin värikkäältä, että siinä olisi mielenkiintoinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle urheiluhistorioitsijalle.

Aika paljon maamme urheilutoimittajien menneisyydestä kertoo esimerkiksi se, että kun legendaarinen radioselostaja Raimo "Höyry" Häyrinen sai radiosta potkut, epäili hän potkujensa pääsyyksi sitä, ettei hän ole koskaan selostanut urheilukilpailuja juovuksissa, kuten yleensä maan tapa Suomessa vaatii.

Yleisradiotoiminnan alkuaikoina 1920-luvulla ei vielä ollut erikseen erityistä urheilutoimitusta. Kuuluttajana toiminut aatelismies Alexis af Enehjelm joutui olosuhteiden pakosta lukemaan myös urheilutuloksia. Aina ammattitaito ei täysin riittänyt. Lukiessaan Kööpenhaminassa käytyjen kuuromykkien yleisurheilukilpailujen tuloksia oli erään juoksumatkan voittajan aika 9.25. Tulospaperi oli sen verran rypistynyt, ettei matkan pituus siitä selvinnyt. Aikansa asiaa mietittyään Aleksis päätteli matkaksi joko 3.000 tai 5.000 metriä.

Niinpä ei ollut mikään ihme, että jo 30-luvulla runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola pestattiin maamme ensimmäiseksi urheiluselostajaksi. Ammatissaan hän olikin loistava. Ikävä kyllä
miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, joka veikin hänet hautaan 51-vuotiaana heti Helsingin olympialaisten jälkeen. Työnsä hän hoiti kuitenkin sairaudestaan huolimatta mallikkaasti. Jukola oli
ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoiden kannalta onkin vain hyväksi, että selostaja on hieman ns. juttutuulella.

Kommelluksitta Jukolakaan ei selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpalloilu. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän
lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään. Selostus onnistui muuten loistavasti, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia
pelaajia. Senhän ei pitäisi kuitenkaan olla mikään puute, sillä yleensähän Suomessa urheilutapahtumia seurataan ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi.

Kerran taas Jukola oli Saksassa selostamassa Saksan ja Suomen välistä jalkapallomaaotttelua. Isäntämaa hallitsi pelitapahtumia niin selvästi, että selostajakin totesi seuraavansa tilannetta
Suomen maalin edustalla kylmä rinki selkäpiin ympärillä, kun ei herrasmiehenä ja runoudentohtorina kansanomaisempaakaan vertausta keksinyt. Mainittakoon, että radion kuuluttajana toimineen aatelismies Enehjelmin väitetään todenneen sen jälkeen, kun hän oli toivottanut perinteiset hyvät yöt ja nukkukaa hyvin Suomen kansalle, että "nyt tämä poika suksii paskalle."

Nyt, kun pikkujoulukausi on alkamassa, kannattaa muistaa, että Helsingin poliisilaitoksen kuulustelupöytäkirjan mukaan poliisi pysäytti vuonna 1925 kieltolakiaikaan lehtimies Martti Jukolan ohjastaman hevosreen, jonka lastina oli pirtukanistereita ja puolimaailmallisen oloinen naisenpuoli. Itse muistelen lukeneeni, että kuorma olisi ollut matkalla jonkun lehden urheilutoimituksen pikkujoulujuhlaan, mutta Helsingin Sanomat kertoi jutussaan kyseessä olleen jonkun reserviupseerikoulun juhlan. Jukola tuomittiin sakkorangaistukseen ja tapaus päätti myös hänen lupaavasti alkaneen lehtimiesuransa ja hän siirtyi Yleisradion palvelukseen, jossa juopotteluharrastusta pystyi jatkamaan paremmin.

Tästä voi kuunnella esimerkiksi sitä, kuinka Jukolan selostamana sitä, kuinka Murakoso jää Berliinin kympillä, kun Salminen, Askola ja Iso-Holla pistävät oikein ison vaihteen silmään. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/urheilua-radiossa