Vankkatekoisten siltarakennelmien rikkominen on alkanut maailmanpoliittisista syistä minua kiinnostaa ja niinpä pistäydyin Heinolan vanhalla rautatiesillalla tutkimassa tuota sodan jättämää arpea sillan kaiteessa. Hyvän tarinan mukaan puna-armeijan ilmavoimat yritti katkaista tuon sillan, mutta operaatio ei aivan onnistunut, vaan pommi putosi kaiteen ja siltapalkin välistä niin, että pommin pyrstö hipaisi kaidetta.
Monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ikävällä tavalla ristiriidassa ja voi hyvinkin olla, että kaiteen vaurio onkin vain pommin sirpaleen aiheuttama. Heinolan rautatiesiltaa pommitettiin sekä talvi- että jatkosodassa ja kummallakin kerralla siltaan yritettiin osua, mutta sen ajan laitteilla osuminen oli vaikeaa, vaikka Heinolasta puuttui kunnon ilmatorjunta.
Talvisodan pommituksissa henkilövahingoilta vältyttiin, mutta vähän ennen jatkosodan virallista alkua juhannuksena -41 jälki oli sitten paljon pahempaa. Pommituksessa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan noin 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää, koska tuleva Kouvolan hovioikeuden presidentti Heimo Lampi, Eero Kinnunen ja Jorma Sarvanto ampuivat alas kuusi konetta kaupungin pommittamiseen osallistuneesta 18 pommikoneesta.
Toisenkin hyvän tarinan olen kuullut tuosta Heinolan rautatiesillasta ja vaikka en ole rasisti, niin kerronpa senkin. Nimittäin kerran kaksi afro-afrikkalaistaustaista miehenpuolta oli tuolla 15 metriä korkealla sillalla kävelemässä ja heitä alkoi niin armottomasti pissittämään, että he ryhtyivät laskemaan pohjavesiään sillalta käsin.
Silloin toinen totesi, että vesi tuntuu aika kylmältä ja toinenkin myönsi asian niin olevan ja jatkoi, että Jyrängönvirrassa tuntuu olevan mutapohja. Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, että tuossa sillan vieressä sijaitsee Hiidenhaudaksi kutsuttu syvänne, jonka kohdalla vettä on muistaakseni peräti 17 metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti