Asekätkijän vankilapäiväkirja

Kenraali A. F. Airo piti ihmeenä sitä, että selvisi hengissä asekätkentäepäilyyn liittyvästä lähes kolmen vuoden vankila-ajastaan. Itse epäilen, että ainakin itse tulisin hulluksi pelkästään sen vuoksi, että joutuisin istumaan yhtä kauan muutaman neliön sellissä. Voi olla, että Valpon kuulustelijat kiusasivat Airoa monilla konsteilla, vaikka suoranaista kidutusta ei käytettykään.

Varsinkin Suonenjoen historiasta kiinnostuneena luin toista kymmentä vuotta sitten Pirkko Schulmanin toimittaman Asekätkijän vankilapäiväkirjan, joka perustuu Schulmanin isän Hugo Lindforsin tutkintovankeusajallaan tekemiin muistiinpanoihin. Epäsavolaisesta nimestään huolimatta Hugo Lindfors oli suonenjokelaisia, vaikkakin junan etelästä tuoma.

Lindfors oli asekätkentään osallistuessaan jo lähes kuusikymppinen paikallinen suojeluskuntajohtaja. Tutkintavankeudessa hän istui kuusi viikkoa ja pääsi vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä. Tuomiota hän ei ehtinyt saamaan, koska kuoli vatsasyöpään ennen oikeudenkäyntiä heinäkuussa -47. Hän oli juuri avioitunut ja hänelle syntyi kaksoset kuolemansa jälkeen. Melkoinen suoritus 60-vuotiaalta syöpäsairaalta mieheltä.

Asekätkijän vankilapäiväkirja vilisee suonenjokelaisille tuttuja nimiä ja paikkoja. Sekä kätkijät että heidän jäljittäjänsä ovat vieläkin tunnettuja paikkakuntalaisia. Ainakin kaikkien Korhosten, Laitisten, Rönkien,Vehviläisten ja Vilhusten kannattaa tutkia sukujensa maanalaisia vaiheita.

Aselaatikoita piilotettiin ainakin kirkonkylään, Käpylään, Tyyrinmäelle, Jalkalaan, Vehvilään ja Lyytilänmäelle. Kärkkääläisille pyssyjä ei uskallettu antaa. Tosin tiedän, että kärkkääläisillekin siunaantui rintamalta kättäpitempää. Ainakin kaksi puoliautomaattista hirvipyssyä ja kaksi sikapistoolia pitäisi vielä löytyä kyläläisten vinteiltä. Olisi jo korkea aika sijoittaa ne Kärkkäälän kylätalon lasivitriiniin.

Suonenjoen asekätkijöitä kohdeltiin lempeästi. Hugo Lindfors kuoli syöpään ennen oikeudenkäyntiä, joten hänen kärsittäväkseen jäi vain kuuden viikon tutkintavankeus. Toinen kätkennän suonenjokelainen pääorganisaattori pankinjohtaja Erkki Kaijärvi tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistuksen jälkeen hän jatkoi työtään arvostettuna pankinjohtajana 60-luvulle asti.

Epäiltyjen kohtelu tutkinta-aikana vaikuttaa olleen vähintäänkin asiallista. Esimerkiksi pidätyksen jälkeisen yön Lindfors ja Kaijärvi saivat viettää Valpon Kuopion toimiston johtajan luvalla hotelli
Atlaksessa; tosin omalla kustannuksellaan. Tutkintavankeusaikana pelasi myös vangittujen huolto kiitettävästi. Jopa pastori Takalan toimittamat tupakat ja kunnanlääkäri Hannukselan pirtupullot päätyivät perille, koska ilmeisesti vartijat tietoisesti katsoivat asiaa läpi sormien rikkoen näin lain kieltoja ja käskyjä.

Punaisen Valpon kuulusteluissakin epäiltyjä kohdeltiin Kuopiossa pehmeällä kädellä. Ainakaan Lindforisin päiväkirjoista ei löydy viitteitä minkäänlaisesta asiattomuudesta. Punaisen Valpon kuulustelumenetelmissä olisikin oivallinen kohde historiantutkijoille.

Nimittäin vielä muutama vuosi aiemmin epäiltyjä kommunisteja puhuteltaessa käytettiin menetelmiä, joiden avulla jokainen mies kertoi kaiken minkä tiesi ja monet vielä tätäkin enemmän. Jonkinlainen poikkeus lienee ollut Lauri Vilenius, joka kuulustelupöytäkirjassaan korostaa lopuksi sitä, että "kunniantuntoni satamamiehenä ja työläisnyrkkeilijänä estää minua kertomasta enempää".

Mitään Gestapon käyttämiä kalliita generaattoreita ei tarvittu Valtiollisen poliisin tai sen edeltäjän Etsivä keskuspoliisin suorittamassa tutkinnassa, vaan kuulusteltava saatiin tarvittaessa laulamaan kuin kanarialintu vaikkapa hakkaamalla riittävän kauan kepillä jalkapohjiin, jonne mustelmia ei jää.

Nuori oikeustieteen opiskelija Urho Kekkonen muistetaan taitavana kuulustelijana, jolla oli tapana pitää mustia nahkahansikkaita kuulustelujen aikana. Tunnustus irtosi helposti, vaikkakin samalla saattoi irrota myös hampaita.

https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=673