Israelin massiivista vastaiskua odotellessani palasi mieleeni Matti Paloheimon kirja Matkamiehen muistelmat parinkymmenen vuoden takaa. Matti Paloheimo on kirjailija ja teologi, joka toimi Valtion elokuvatarkastamon johtajana. Lisäksi hän on runoilija Oiva Paloheimon poika. Isä muistetaan parhaiten kansakoulun lukukirjassa olleesta humoristisesta runosta “Auttamaton Pekka”, joka oli bavuurinumeroni kansakoulussa.
Matti Paloheimo ei sen sijaan ole mikään humoristi ainakaan teoksen Matkamiehen muistelmat perusteella. Matka, elämän vertauskuva, on kirjan teema. Paloheimon matka alkaa pyörän selässä lapsuuden maisemissa Hämeessä, jatkuu antiikin ja renessanssin Roomassa poiketen sitten Espanjan aurinkorannikon kautta Lähi-itään.
Siellä teologikirjailija seisoo rintamien välissä keskellä Lähi-idän konfliktia. Kristityn kirjailijan palestiinalaisnäkökulma varmasti hätkäyttää suomalaisia. Tosin jo parikymmentä vuotta sitten YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan, että mikäli jotakin todella aggressiivista kansaa, kuten suomalaisia tai vaikkapa jugoslaaveja (siis jo ennen Balkanin viimeisiä sotia), olisi kohdeltu yhtä väärin kuin palestiinalaisia, olisivat seuraukset vielä nykyistäkin pahempia.
Juutalaisten diaspora käynnistyi vuonna 135, jolloin roomalaiset kielsivät kapinoivia juutalaisia asumasta Jerusalemissa tai sen läheisyydessä. 1400-1500-luvuilla palasi vähäinen määrä juutalaisia ns. Pyhään maahan paetessaan Euroopan vainoja. 1800-luvun lopulla muutto jatkui ja vuonna 1917 alueella asui 670 000 arabia ja 55 000 juutalaista, joista suurin osa oli muuttanut edellisten vuosikymmenien aikana. 1920 muutto kiihtyi ja se synnytti alkuperäisväestössä ymmärrettävästi voimakasta vastustusta.
1947 juutalaisten kansanmurhasta kauhistunut Länsimaiden hallitsema YK päätti maksattaa Euroopassa tapahtuneiden hirveyksien laskun palestiinalaisilla ja ehdotti Palestiinan jakamista siten, että arabien alue olisi käsittänyt suunnilleen nykyiset miehitetyt eli huonoimmat alueet ja Israel olisi saanut 56 % alueesta, vaikka alueen väestöstä oli juutalaisia vain 33 %. Kummallista oli sekin, että ehdotetun Israelin puoliskossa olisi ollut arabienemmistö.
1948 Israel julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, jolloin kaikki ympärillä olleet arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun, mutta lyötiin verissä päin takaisin. Yllättävä tieto on, että Israelin suurelta osin Neuvostoliiton aseistama armeija oli yhdistynyttä arabiarmeijaa suurempi. Suurin osa Israelin alueella asuneista arabeista eli 700 000 - 800 000 pakeni tai pakotettiin lähtemään kodeistaan. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus kuten myöhemmin Balkanin alueella.
Tällä hetkellä Israelin alueella asuu pari miljoonaa palestiinalaista, miehitetyillä alueilla nelisen miljoonaa, Jordaniassa 2,3 miljoonaa, Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa melkein 500 000. Varsinkin pitkälle koulutetut kristityt palestiinalaiset, joita on nykyään noin 140.000, ovat muuttaneen myös muualle maailmaan ja niinpä esimerkiksi Chilessä asuu lähes 200.000 palestiinalaista.
Näin on syntynyt palestiinan pakolaisongelma, joka vaikuttaa toivottomalta ratkaista, varsinkin kun asiaa ovat vielä mutkistamassa uskonnot, öljy ja vesi. Jostain olen lukenut, että Usa suunnitteli pakolaisongelman ratkaisemista vuonna 2008 siten, että palestiinalaiset olisi siirretty Chileen ja Argentiinaan, mutta hanke ei ilmeisesti saanut kannatusta.
Enpä malta olla kertomatta, että TV:ssä oli muutama vuosi sitten dokumentti, jossa kerrottiin, että toisen maailmansodan alla Usa suunnitteli juutalaisten siirtämistä Alaskaan, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että suomalaiset olisivat parempia Alaskan asuttajia.
Muuten Kuopion piispa Jari Jolkkonen on viisas mies:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti