Vaikka Hesari ylistikin Uukuniemen elinvoimaisuutta, niin itselleni nousi väkisinkin mieleen Yrjö Jylhän runo, jossa kerrotaan hylätyistä pihoista ja autioista taloista. Itä-Suomen syrjäseuduilla tilanne alkaa olla se, että autiot talot ovat ongelmajätteitä ja perintöjä jaettaessa riidat syntyvät siitä, että kuka joutuu ottamaan nimiinsä kiinteistön, jonka purkukustannukset ovat sen myyntiarvoa enemmän.
Teemu Keskisarja vieraili viime syksynä Suonenjoella luennoimassa ja totesi savolaisten olevan saamattomampia kuin esimerkiksi eteläpohjalaiset. Onhan se tietysti niinkin, mutta matkustin joskus Etelä-Pohjanmaalle ostaakseni juuri ilmestyneen Pauli Nevalan runokasetin, niin ihmettelin Seinäjoen asemalla sitä, kun yksi tienviitta kertoi, että Nurmo 10 km, toinen viitta, että Lapua 12 km ja kolmas, että Perä-Seinäjoki 15 km. Nimestä päätellen Perä-Seinäjoki on sikäläisistä taajamista syrjäisin.
500 asukkaan Uukuniemen kirkonmäelle voisi pystyttää kaksi tienviittaa ja toisessa lukisi, että Savonlinna 75 km ja Parikkala 45 km. Helppoahan sitä on olla yrittäjänä Seinäjoella, jossa asiakkaat ovat lähellä, mutta harvaanasutussa Itä-Suomessa asiakkaat pitää houkutella kaukaa. Tosin Uukuniemen elinkeinoelämän oli pelastaa esikaupungit Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri, mutta sitten Putin r---i senkin asian.
Uukuniemellä kukki eräällä hylätyllä pihalla jättiputki ja pitkään mietin, että uhmaanko lain kieltoja ja käskyjä ja käyn sen yön pimeinä tunteina niittämässä, mutta sitten olin uhmaamatta lakia. Nyt tuo jättiputki saa kylvää miljoona siementä, jotka voivat elää vuosikymmeniä ja kohta Uukuniemikin näyttää rajantakaiselta Karjalalta, jonka jättiputki on vallannut.
Joskus ajattelin, että kyllä suomalainen sitkeä ja yhtenäinen lupiinirintama pysäyttää jättiputkikiilan etenemisen, mutta nyt epäilen, että jättiputket voittavat taistelun elintilasta turvautumalla Suomessa talvisodan aikana kehitettyyn koukkaustaktiikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti