Hänen majesteettinsa

 Eilen taas ymmärsin, miten nuori on Suomen valtio. Kotikyläni Kärkkäälän kylätapahtumassa rohkaisin mieleni ja kävin jututtamassa 93-vuotiasta entistä kirkkoherra Esko Jalkasta, joka muuten on laulaja Kari Tapion setä, siitä, että mitenkä rakkauselämässään epäonnistuneen itsemurhaterroristi Eugen Schaumanin vuonna 1904 suorittama kenraalikuvernööri Bobrikovin murha oikein liittyikään Kärkkäälän kylän historiaan, kuten olin kuullut kylällä puhuttavan.

Esko Jalkanen kertoi, että hänen isänsä Ville Kustaa Jalkanen oli nuorena Suomen kaartin sotilaana näkemässä terrori-iskua Senaatin rakennuksessa. Tosin hän ei ollut paikalla vartijana tai muuna sellaisena turvamiehenä, kuten joskus olen kuvitellut, vaan hän oli pelkkä päivystäjänä, joten häntä ei voi syyttää tapahtuneesta.

Jalkanen kertoi myös, että hänen vuonna 1970 kuollut isänsä ei koskaan puhunut halventavasti tsaari Nikolai II:sta, kuten maassamme oli myöhemmin yleisenä tapana, vaan hän käytti aina entisestä esimiehestään arvostavaa nimitystä Hänen Majesteettinsa; hän ei siis puhunut Nikusta. Jollekulle historian linsenssille olisikin hyvä väitöskirjan aihe se, että mitenkä tavallinen Suomen kansa oikeasti suhtautui tsaareihin.

Suomen Kaarti kävi kesäisin sotaharjoituksissa Pietarin lähistöllä ja kerran jossain joukkojen katselmuksessa tapahtui niin, että Ville Kustaa Jalkanen seisoi Nikolai II:n vierellä ottamassa vastaan paraatia. Musiikkimiehenä Jalkanen oli suomalaisjoukon signalisti eli hän puhalsi torvella komennot koko joukko-osastolle. Silloin ei vielä ollut tekstiviestimahdollisuutta.

Eugen Schaumanin suorittama murha ei oikein mennyt niin sanotusti putkeen. Kolmesta pistoolin laukauksesta yksi kilpistyi univormun nappiin, yksi kunniamerkkiin ja yksi osui vyönsolkeen, josta sinkosi metallisiruja kenraalikuvernöörin vatsaan, jotka sitten aiheuttivat kuoleman. Hieman mietiskelen, että mahtoivatko Bobrikovin leikanneet suomalaiskirurgit syyllistyä jonkinlaiseen hoitovirheeseen.

Mutta nuori on maamme historia. Joskus iloisella 1970-luvulla tunnettu taidemaalari Sigrid Schauman ajoi ylinopeutta ja poliisit pysäyttivät hänet. Poliiseja kiinnosti, että onko vanharouva aiemmin ollut tekemisissä poliisin kanssa. Sigrid vastasi, että "kyllä, silloin kun veljeni ampui Bobrikovin".

Wikipedia ei muuten näytä kertovan ihan kaikkea maamme historian tunnetuimmasta poliittisesta murhasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bobrikovin_murha