Kiestinki

Sekä Kalle Päätalon tuotantoon että myös maamme sotahistoriaan vähäisessä määrin perehtyneenä olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen historian pimeisiin puoliin perehtyneellä Teemu Keskisarjalla olisi syytä selvittää myös kenraali Hjalmar Siilasvuon edesottamuksia Vienan-Karjalassa jatkosodan alkuvaiheissa.

Nimittäin kummalliselta tuntuu, että Siilasvuon lähimmistä alaisista kolme kuoli syksyllä 1941 epäilyttävissä olosuhteissa. Viime aikoina tehdyt työpaikkatutkimukset ovat paljastaneet, että maamme seurakunnat ovat nykyään henkisesti raskaimpia työympäristöjä, mutta helppoa ei ollut myöskään kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtaman III:n armeijakunnan esikunnassa.

Eversti Verner Viikla otti divisioonankomentajana vastuun näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941. Tapauksen jälkeen hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. Viiklan huonon sotamenestyksen selittää osittain se, että Mannerheim oli nimenomaan kieltänyt suomalaisia katkaisemasta Muurmannin rataa.

Eversti Jussi Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Hänen mieltään painoi esimerkiksi se, että yhdessä ainoassa hyökkäyksessä Pudasjärvelle tuli yli sata sotaorpoa. Ennen tiedusteluretkelle lähettämistään hän oli lähettänyt Siilasvuolle radiolla viestin, että ”kyllä täällä kaatuakin voidaan”. Kaatumisen jälkeisenä päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapauden risti peräti miekkojen kera.

Erikoinen oli myös everstiluutnantti Arne Somersalon kuolema 17.8.1941 Kiestingissä. Olen hänen kaatumisestaan kuullut kolme erilaista tarinaa ja vaikuttavin niistä on seuraava: Somersalo oli komennettu suomalaisista ja saksalaisista kootun osaston johtoon, joka hyökkäsi kohti Louhea. Hyökkäykseen lähdettäessä hän puki itsensä näyttävimpään univormuunsa, nousi hevosen selkään ja ratsasti epäröimättä tiedustelijoiden edellä päin vihollisen pikakivääriä, joka alkoi rätistä ja Somersalo putosi satulasta kuin kana orrelta. Somersalon itsetuhoiseen käyttäytymiseen on voinut vaikuttaa se, että hän oli juuri kuullut poikansa kaatuneen.

Muutama vuosi sitten minulla oli ilo käydä Kiestingissä ja sieltä nappaamani kuva sisältää merkittäviä kauneusarvoja, koska kyseessä on rähjäidylliä parhaimmillaan. Luulen, että Kiestingin kylämaisema oli suunnilleen sama jo Kalevalan kulta-aikaan. Tosin uutta ovat sähkö- ja puhelinpylväät ja tv-antennit. Kiestingin pylväät ovat harvinaisen suorassa. Satunnaisen matkailijan kannattaa myös muistaa, että kiestinkiläisten hiilijalanjälki lienee kunnioitettavan pieni.

Kiestingin matkan oppaana ollut upseeri ja herrasmies totesi sotilaallisen railakkaasti Kiestinkiin saavuttuamme, että Kiestinki on sitten Karjalan p----reikä. Itse olin tosin aiemmin kuvitellut, että Aunus ja varsinkin sen hieman ajan patimoima taajama on Karjalan p….reikä, jonka karjalankielinen nimikin on tahattoman kuvaavasti Anus. Aunuksen maaseudun jokimaisemathan sitten ovatkin maailman kauneimpia paikkoja.