Kun Kekkostakin viskasi

Vaikka sen verran käytöstavoista tiedän, että ruoka suussa ei saa laulaa eikä vanhuksille nauraa, niin en malta olla liittämättä tähän tarinaan linkkiä, jossa näytetään, kuinka liian vanhaksi vallassa pysytellyt Kekkonen kompastuu, kun on palaamassa Jugoslaviasta, jossa Tito oli ilmeisesti tarjonnut ennen kotiin paluuta kaverilleen suuruksen normaalin ruokajuomin. Silloinen Suomen media vaikeni täysin tuosta kaatumisesta; onneksi maailman media uskaltaa nykyään kertoa avoimesti Bidenin kompuroinneista ja ilmavaivoista.

Suomi on viime vuosina sijoittunut yleensä mitalikolmikkoon, kun on vertailtu eri valtioiden sananvapaustilannetta, mutta runsaat 40 vuotta sitten tilanne oli toinen. Ainakin hyvän tarinan mukaan tuhannet ihmiset olivat todistamassa Tampereen suurkisoissa 1979 vanhuuden höppänän Kekkosen juhlapuhetta, joka ei ollutkaan suunnattu maamme urheilevalle nuorisolle, vaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroolle, mutta niin vain siitäkin tapauksesta Suomen tiedotusvälineissä vaiettiin.

Jostain olen lukenut, että presidentti Kekkosen muistisairaus ilmeni ensimmäisen kerran julkisuudessa selvänä vanhuuden höperyytenä syksyllä 1978 Kostamuksen rikastamon peruskiven muuraustilaisuudessa. 78-vuotiaan miehen muistin pätkiminen on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen asia, mutta ymmärrettävä ja luonnollinen asia ei ole se, että tiedotusvälineet vaikenivat asiasta. Olen myös kuullut, että Kekkosen vanhan miehen vaivat eivät juhlan aikana rajoittuneet vain yläpäähän, vaan muitakin vanhan miehen vaivoja ilmeni juhlapuheen aikana, mutta siitä asiasta ei vieläkään ole saatavilla tutkittua tietoa.

Jopa Kekkonen itse vaikenee Kostamuksen ongelmistaan päiväkirjassaan, mutta sen sijaan hän muistaa valittaa päiväkirjalleen nuoren ja lupaavan ulkoministeri Paavo Väyrysen, joka ei silloin vielä kärsinyt vanhuuden höperyydestä, käyttäytymisestä. Väyrynen oli alkanut tivaamaan suurlähettiläs Stepanovilta sitä, että kummalle puolelle tämä asettuu, jos sota syttyy Suomen ja Neuvostoliiton välille. Lievästi sanottuna presidentti ei pitänyt ulkoministerin käyttäytymistä loppuun asti harkittuna. Kekkosen päiväkirja ei kerro, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiassa, joka asia nousee vanhan raittiusmiehen mieleen ensimmäisenä selittävänä tekijänä.

Tuossa Kostamuksen juhlassa oli paikalla myös eräs heinolalainen perusinsinööri, jota joskus kuulustelin Kostamuksen tapahtumista ja hän kertoi, että turvajärjestelyt tapahtumapaikalla olivat tiukat. Itse KGB:n johtaja Juri Andropov tarkasti omakätisesti miinaharavalla juhlapaikan ja lisäksi hän itse omakätisesti jakoi taskussaan olleesta suuresta avainnipusta avaimia henkilöille, joiden hän arvioi niitä tarvitsevan tilaisuuden järjestämisessä. Ilmeisesti hän ei jostain syystä uskaltanut delegoida tehtäviä alaisilleen.

Liian vanhasta Andropovista tuli myöhemmin Neuvostoliiton presidentti ja pian sen jälkeen supervalta romahtikin, vaikkakin hajoamissodat jatkuvat edelleenkin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=kekkonen%2C+kaatuminen%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:2d1ec148,vid:S2P6xHrakMM