Sitkeä korvamato on vaivannut minua jo toista päivää. Korvamato iski minuun Kuopion kirjastossa, jossa kolme vuotta sitten Petroskoista Kouvolaan muuttanut muusikko Arto Rinne kertoi Venäjän kulttuuriviikon tilaisuudessa kirjastaan Karjalaan kaikonneita ja aloitti tilaisuuden esittämällä Leo Kaupin kappaleen Maailman Matti.
Siinähän lauletaan nykyiseen masentavaan maailmantilanteeseen sopivasti, että "en etsi mä suruja, vaan etsin onneni muruja", ja tämä säe pyörii nyt mielessäni varmaankin samalla tavalla kuin Kalle Päätalon päässä pyöri Lasihelmi-iskelmä vähän ennen kuin hänet toimitettiin Hatanpään mielitautiparantolaan.
Eino Grön ei ole maamme musiikkihistorian ainut laulava painija, vaan Maailman Matin levyttänyt Leo Kauppi harrasti myös painia ja laulamista. Kotkassa syntynyt Kauppi muutti Amerikkaan, jossa hän levytti tämän kappaleen vähän ennen kuin lähti rakentamaan ihanne yhteiskuntaa Neuvosto-Karjalaan.
Ihanne yhteiskunnan rakentaminen jäi häneltä kesken, koska hänet tuomittiin Stalinin vainoissa vakoilijana työleirille, josta hän siirtyi tuonilmaisiin 38-vuotiaana vuonna 1938.
Muistanpa miten syksyllä 1963 seurasin radion Kahdeksan kärjessä ohjelmaa, jossa suosituimman iskelmän asemasta taistelivat tasapäisesti Emma, Maailman Matti ja jokin ulkomaalainen epäsiistejä pitkiä hiuksia suosiva ulkomaalainen yhtye, jonka nimen päälle en nyt pääse.
Kuuntelemme tunnelmaan sopivaa hyvää musaa:
https://www.youtube.com/watch?v=HcIPBgegeMk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti