Wiipurini

 

Luovutettu Karjala oli aikoinaan keskimääräistä vauraampaa aluetta maassamme ja varsinkin Viipuri oli hieno ja vireä kaupunki. Kun Neuvostoliiton konkurssin jälkeen vierailin Viipurissa, kaupunki ei ollut hieno ja vireä, vaan aika hirveä paikka, jossa satunnainen matkailija pelkäsi liikkua.

Ensimmäinen viipurilainen, joka tuli juttusilleni, oli moldovalainen mustalaispoika, jonka vaarin kuulin myöhemmin olleen silloin Viipurin torin kingi, kysyi sujuvalla karjalan murteella, että "ostat sie uppopumpun". En ostanut, mutta myöhemmin olen kuullut, että olisi kannattanut, koska kyseessä ei luultavasti ollutkaan varastettu tavara kuten oletin, vaan kyseessä oli varmaankin sikäläisen suunnitelmatalouden huipputuote, joka oli halpa ja oikeasti hyvä. Neuvostoteollisuus onnistui siihen aikaan tuottamaan ihan hyviä uppopumppuja, vesivärejä ja balettitossuja.

Ymmärrän hyvin venäläisiä, jotka arvostavat Putinia, sillä kun kolme vuotta sitten kävin viimeksi Viipurissa, jolloin Putin oli Viipurin torinkin suvereeni kingi, oli Viipurista tullut ihan turvallinen kaupunki, jossa oli paljon nähtävää. Silloin jopa ajattelin, että voisin ihan hyvin jonkin aikaa vaikka asua siellä. Nyt pidän todennäköisenä, etten koskaan tässä elämässä pääse käymään Viipurissa.

Viipurissa 1931 syntynyt taiteilija Eeli Aalto pääsi 54 vuoden tauon jälkeen vuonna 1993 vierailemaan syntymäkaupungissaan ja kuvasi siellä hienon dokumentin Wiipurini. Minusta Aalto on viisas ja hauska ihminen ja rohkeakin hän on. Nimittäin kun turkkalainen Jumalan teatteri järjesti vuonna 1987 Oulun teatteripäivillä performanssin, jossa mm. heiteltiin ihmiskakkaa yleisön päälle, pakenivat kaikki muut katsojat kauhuissaan, mutta taiteilija Eeli Aalto, vanha Oulun Tarmon mies, otti vain nyrkkeilyasennon ja jäi mielenkiinnolla seuraamaan tapahtumien kulkua.

Aallon hienon Wiipurini-dokumentin voi katsoa tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=minun+viipurini%2C+eeli+aalto%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:38ec52e0,vid:XGqY3HSosfA,st:0