Viimeinen ehtoollinen

Jopa maamme ministeritasolla on paheksuttu sitä, että Pariisin kisojen avajaisissa harrastettiin uskonnollisten tunteiden loukkaamista ja jopa Jumalan pilkkaa, koska avajaisissa oli kohtaus, jonka eräät sopivanlaisella mielikuvituksella varustetut henkilöt ovat tulkinneet esittävän viimeiselle ehtoolliselle ryhmittäytyneitä henkilöitä, joiden sukupuolesta tai edes seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ei ole täyttä varmuutta.

Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää Leonardo da Vincin kristilliseen uskontoon liittyvän seinämaalauksen Viimeinen ehtoollinen ja Pariisin kisojen avajaisesityksen kohtauksen epäillään olleen ivamukaelma tuosta kuuluisasta taideteoksesta.

Oma mielikuvitukseni ei ole niin likainen, että pystyisin ottamaan asiaan jyrkästi kantaa, mutta muistutanpa, että myös erittäin arvostettu elokuva Rukajärventie sisältää kohtauksen, jossa selvästi viitataan Viimeiseen ehtoolliseen.

Rukajärventiessä jatkosodan alussa polkupyörillä liikkuva, eli ilmeisesti nykykielellä mekanisoitu, yläsavolaisista miehistä koottu tiedusteluosasto löytää Vienan korvesta autiotalon, joka onkin ansoitettu ja räjähtää sitä tutkittaessa. Yksi sotilas saa surmansa ja talo menettää yhden seinistään.

Räjähdyksen jälkeen osasto järjestäytyy luutnantin johdolla syömään seinättömään taloon ja eittämättä tilanne tuo mieleen Viimeisen ehtoollisen. Luutnantti Perttula pyytää vielä siunatuksi lopuksi sotamies Knihtiä, joka on musiikkimiehiä, laulamaan jotain kaatuneen muistolle. Knihti tekee työtä käskettäessä ja kajauttaa komeasti aarian Una furtiva lagrima, jonka nimi suomeksi tarkoittaa salaperäistä kyyneltä.

Rukajärventien kyseinen kohtaus on liikuttava eikä se minusta loukkaa ketään. Iltasanomien sivuilta näyttää löytyvän kuva Ylä-Savon miesten viimeisestä ehtoollisesta https://www.is.fi/viihde/art-2000008093185.html