Muistelen jostain lukeneeni, että Soini Nikkisen syntymämökki oli kooltaan 3 metriä X 3 metriä ja siitäkin tilasta suurenosan vei iso uuni. Itse kyllä pidän tuota tietoa vähättelynä ja väitän mökin olleen normaalin pikkumökin eli 4 m X 4 m. Nikkisten runsaslapsinen perhe mahtui sinne kuitenkin asumaan.
Eräs Nikkisten naapurissa asunut Savo Sanomien toimittaja kertoi, että vaikka mökki oli ahdas ja lapsia paljon ja vaikka uunikin vei paljon tilaa, niin Stalinin kuva kuitenkin mahtui mökin seinälle. Sen kuvan alla toimittaja opetteli pikkupoikana tupakanpolton, joka oli tärkeä taito vanhan ajan sanomalehtimiehelle.
Pikkuisen mietityttää tuo, että Nikkisen pahaa alkoholiongelmaa pidetään jotenkin humoristisena asiana. Aikalaislähteet kuitenkin kertovat, että hän oli selvin päin todellinen hyväkäytöksinen herrasmies.
Nikkinen kuului siihen ikäluokkaan, joka joutui jo alta kaksikymppisenä sotaan taistelulähetiksi ja palveli jossain vaiheessa taistelulähettinä, joka oli vaarallinen tehtävä ja voi hyvinkin olla, että viinalla hän sitten sodan jälkeen lääkitsi posttraumaattisia vaivojaan. Ylä-Savon miehet joutuivat jatkosodassa kovasti pahoihin paikkoihin, jollainen paikka oli esimerkiksi Rukajärven suunta, jonka tapahtumista on tehty hyvä pyöräilyelokuvakin.
Sen verran olen saanut Nikkisen sota-ajasta selville, että hän rintamalla heitti lituskaista kiveä 240 metriä. Se on hirmuinen tulos ja tietääkseni sitä pitemmällä on heittänyt parikkalalainen kuukkelikuvaaja Hannu Siitonen, joka muistaakseni Gunnar Matssonin Mies ja keppi-kirjan mukaan heitti kiveä peräti 249 metriä.
Rukajärven suunnan tapahtumiin voi palata tämän elokuvan myötä. Komeita olivat sen suunnan maisemat. Kyllä siellä oli poikiemme ihana pyöräillä ja taistella: https://areena.yle.fi/1-1851197
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti