Matti Järvinen ja ratsastussaappaan mysteeri

Urho Kekkosen muistelmateoksessa, jonka nimi on muistaakseni 1. vuosisatani, kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää varsinkin olympiajoukkueen keihäsmiehiä. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan. Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin.

Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan, kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia.

Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi.

Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan "Olipa kerran". Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä, vaikkakin monta kertaa tässä elämässä hyvä tarina ja totuus ovat ikävässä ristiriidassa keskenään.

Ratsumestari Wallden kohosi upseerinurallaan everstiluutnantiksi asti, vaikka jatkosodan alussa hän ei Uukuniemen Ristlahden taistelussa täysin onnistunut pataljoonan komentajan tehtävässään, vaan hänet siirrettiin tehtävästään syrjään sen jälkeen kun hän uukuniemeläisen kansanperinteen mukaan antoi sekavassa tilanteessa pataljoonalleen käskyn "pelastautukoon ken voi".

Olen elämässäni lukenut noin 5.000 kirjaa, mutta tätä Werner Walldenin ratsastusopasta en ole vielä lukenut. Aion sen lukea sitten, kun ryhdyn harrastamaan ratsastusta. Hevosratsastusta ei kuitenkaan ala harrastamaan, vaan kesytän ratsukseni hirven.
https://kirjapino.fi/tuote/ratsastuskirja-ratsusta-ratsastajasta-ja-ratsastamisesta-3/