Toimittaja Arvo Tuominen kertoi tänään sosialistisessa mediassa, että sata vuotta sitten Pariisin olympialaisissa neljä kultaa ja kaksi hopeaa voittanut Ville Ritola on hänen setänsä, joka tieto saa ilmeeni mietteliääksi. Ritola voitti Pariisin olympialaisissa 1924 ennätykselliset kuusi mitalia. Kukaan muu suomalainen ei ole yltänyt yhtä moneen mitaliin yksissä olympialaisissa, eikä kukaan yleisurheilija ole yksissä olympialaisissa saavuttanut useampia mitaleita.
Ritola voitti urallaan yhteensä viisi olympiakultaa ja kolme hopeaa, joten kyllä hän jää jonkin verran Paavo Nurmen varjoon, koska tämä voitti yhdeksän olympiakultaa ja kolme hopeaa. Toisaalta Ritola jätti vuoden 1920 Antwepenin kisat väliin. Elämänkertateoksessaan hän kertoo, että hän oli silloin parhaassa iässä sekä kovassa kunnossa ja ajattelikin lähteä toisen amerikan suomalaisen Hannes Kolehmaisen mukana kisoihin.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska hän oli vähän aiemmin tavannut sosialistihaalin tansseissa tulevan vaimonsa ja pari oli juuri vihitty. Hän oli niin kovasti kiintynyt vaimoonsa, ettei halunnut häntä jättää olympiareissun ajaksi. Ville oli saanut myös juuri hyviä rakennusurakoita, jotka olisivat voineet kusta kintuille, jos kesken kaiken olisi pitänyt lähteä juoksentelemaan kilpaa.
Hannes Kolehmainen kävi voittamassa Antwepenissä maratonin ja palattuaan hän vakuutti, että kyllä Ritola olisi siellä voittanut kaikki matkat. Jos niin olisi tapahtunut, Ritolaa pidettäisiin nyt kaikkien aikojen suurimpana yleisurheilusankarina.
Pikkuisen minua mietityttää tuo Ritolan selitys olympiareissun peruuntumiselle. Epäilen, että taustalla saattoi olla poliittinen boikotti. Suomalaiset työläisurheilijat nimittäin katsoivat mielestäni ihan perustellusti, että olympialaiset ovat porvariston kansalliskiihkoinen tapahtuma, johon ei pidä osallistua.
Työläisjuoksija Hannes Kolehmainen ei boikottipäätöksestä välittänyt ja niinpä kun hän saapui juhlittuna kansallissankarina Kuopioon, niin Kuopion Riennon riveissä ei häntä juhlittu. Sovinnoneleenä hän teki veljiensä ja Jukka Rahjan kanssa perustamalleen seuralle huomattavan rahalahjoituksen, joka otettiin kyllä vastaan, mutta Kolehmainen erotettiin sen jälkeen seuran jäsenyydestä.
Kuopiosta olympiasankari Kolehmainen jatkoi Helsinkiin ja yritti osallistua Helsingin Jyryn, jonka riveissä hän juoksi Suomen maailmankartalle, kesäjuhlaan, mutta hänet ajettiin pois juhlapaikalta, koska Kolehmaisen katsottiin olevan porvari.
Vaikka olympialaiset ovatkin porvariston kansalliskiihkoinen tapahtuma, niin kyllä tämä Ranskan kisojen hymni on upea. Se taitaa voittaa upeudessaan jopa Helsingin kisojen armeijan vaskiryhmän torvien töräyttelyn:
https://www.youtube.com/watch?v=D7FMMjqKvaM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti