Ennen aina ihmettelin, että minne minun sukkani ja kuulakärkikynäni oikein katoavat mystisellä tavalla. Mielestäni kyseessä saattoi olla Rauni-Leena Luukkaisen kirjoista tuttu dematerialisoitumisilmiö. Välillä myös ajattelin, että voi ihan hyvin olla niinkin, että jossain hyvin kaukana on suuri putous ja sen takana on suuri luola, jonne kaikki sukat ja kynät vaeltavat kuolemaan tuntiessaan aikansa koittaneen, kuten seikkailukirjoissa kerrotaan norsujen tekevän.
Mutta kun pistäydyin Heiävedellä Uudessa Valamossa, jossa muuten satunnainen matkailija saa erinoamisen hyviä munkkeja kahvin kera, minulle selvisi, että ainakin monet kynät näyttävät vaeltavan kuolemaan Pentti Saarikosken haudalle. Ainakin niitä on sinne jostain syystä kulkeutunut ainakin 1.000 kpl, kuten kuva todistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti