Kun satunnainen matkailija saapuu Uuteen Valamoon, pistävät hänen silmäänsä luostarin pihapiiriin kohonneet aiv-tornien kaltaiset rakennelmat. Mutta eivät olekaan vireät munkkipojat panostaneet karjanhoitoon, vaan kyseessä olevat valtavat sammiot liittyvät päihteiden valmistukseen, sillä nykyään Valamossa keitetään viinaa ihan laillisesti.
Itse en oikein vanhana raittiusmiehenä ole perillä sammioiden käyttötarkoituksesta, mutta luulen, että niissä valmistuu kiljua, jota viinan keiton yhteydessä kutsutaan rankiksi. Vaikuttaa siltä, että viinan keiton avulla luostarin tulevaisuus on turvattu, ja nyt kun tuleva hallitus haluaa supistaa valtion apuja ja keventää verotusta, niin yksi vaihtoehto olisi, että muillekin uskonnollisille yhteisöille suotaisiin oikeus keittää ja myydä viinaa. Se varmaan myös elävöittäisi maamme hengellistä elämää.
Monet rikkaat suomalaiset hankkivat nykyään viinitiloja Ranskasta isolla rahalla, mutta siihen minulla ei ole varaa. Munkkipoikien kiljutorneja katsellessa mieleeni tuli, että sen sijaan voisin perustaa aidon savolaisen kiljutilan. En ole koskaan kiljua tehnyt, mutta enoni Riston muistokirjoituksessa Kainuun Sanomien päätoimittaja Otso Kukkonen mainitsi, että siinä oli hyvä mies, joka osasi valmistaa Rieponlahden kylän parhaan kiljun. Sen annettiin käydä muurahaispesässä ja käymisastiata kutsuttiin hellittelynimellä Pekka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti