Alla olevassa kuvassa raja railona aukeaa. Kuva on muistaakseni täysin luvatta ja salaa sekä lakia ynnä maamme ulkopoliittisia suhteita vaarantaen napattu bussin ikkunasta Uukuniemi-seuran vuonna 2007 loistavasti järjestämällä matkalla, joka suuntautui pääasiallisesta Uukuniemen luovutetulle alueelle.
Kun Neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Kuva kertoo, miksi näin ei ole käynyt. Uukuniemen korkeudella itärajan takana oli ainakin 16 vuotta sitten jämäkämpi hidaste kuin se hidaste, jota suomalaiset nyt kiireellä rakentavat rajan kriittisille alueille.
Veli venäläisten aita taisi olla peräti sähköistetty, joten ainoastaan joku huippulahjakas seiväshyppääjä pystyy sen ylittämään. Ja ehkä karhu alittamaan, mutta hirvi ei tule läpi. Varmaankin tuo kuvan aita alkaa olla nykyään elinkaarensa päässä ja koska maamme ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä huonot, niin Suomi voisi esittää itänaapurille, että maiden rajalle rakennetaan yhteistyössä porukalla yksi kunnollinen yhteinen aita, koska ainakin meillä uskotaan, että hyvä aita tekee hyvät naapurit.
Entisenä heinolalaisena tuli mieleen Heinolan pojan Uuno Kailaan runo “Raja railona aukee” tämän neuvostoliittolaisen rakennustaiteen helmen nähtyäni. Mainittakoon, että Kailas, tämä tyypillinen kolmikymppisenä kuollut runoilija, joka oli harhaviettinen, tuberkuloottinen ja mielisairas, ei mielestäni ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu.
Kuvan alalaidassa vilahtaa nuoren venäläismajurin lakki. Hän toivoi, ettei hänen kasvokuviaan esitetä julkisuudessa, koska hänellä nyt sattuu olemaan sellainen virka. Se vähä, mitä pohjattoman uteliaana savolaisena ehdin häneltä kyselemään, paljasti, että olipa harvinaisen sivistynyt sotilas. Voi olla, että tämä majuri on nykyään jo kenraali, joka virka-asema on sellainen, että hän on hyvinkin saattanut selvitä hengissä Ukrainan rintamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti