Odota, niin palajan

Peter Englundin Marraskuu 1942 -kirjan mukaan monilla puna-armeijan sotilailla oli rintataskussaan taiteltuna jonkinlaisena amulettina Konstantin Simonovin runo Odota, niin palajan. Runon on suomentanut Terijoen hallituksen maatalousministerinä toiminut Armas Äikiä.

Tosin hän ei tehnyt maatalousministerin tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Wikipedian mukaan "toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Otto-Wille Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.

Jatkosodan aikana vuosina 1942–1944 Äikiä toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä eli suomalaisille suunnattua Yleisradion aalloilla lähetettyä radiopropagandaa Arkangelissa ja Leningradissa. Hänellä oli tapana huudella herjoja ja kommentteja Jahvetin radiopakinoiden päälle samalla lähetystaajuudella. Radiolähetyksissä käyttämänsä värikkään kielenkäytön ansiosta Äikiä sai kansan suussa liikanimen ”Räikiä”."

Simonovin hienon runon suomentamisessa Äikiä on kuitenkin onnistunut ihan hyvin, vaikka muuten häntä ei runoilijana arvosteta. Itse muistan kuitenkin Äikiän runotuotannosta säkeen, joka kuului jotenkin niin, että "eipä kauan kestä Mannerheim-linjan sorron korsut, kun niiden päällä möyrivät puna-armeijan tankit kuin norsut".

Odota, niin palajan -runo on sävelletty ja levýtetty muutaman kerran ja parhaiten asiassa on onnistunut maamme nykyisen johtavan taloustieteilijän Timo Tyrväisen johtama Taljanka-yhtye, mutta netistä löytyy ainoastaan Ajopuut-yhtyeen sävelletty versio tästä Simonovin kauniista runosta.

Odota, niin palajan

Odota, niin palajan
Odota, se tee
Odota, kun tunnelman syksy turmelee
Odota, jos talvisää taikka kesä lie

Mielestä kun toiset jää,
unho heidät vie
Odota, kun saavu ei kirjeen lohdutus
Odota, kun muilta vei toiveet odotus

Odota, niin palajan
Torju ystävät,
jotka unohtamahan minut pyytävät

Poika, äiti, uskokoot ettei palaa mies
Ystäväni istukoot, missä loimu lies
Muistolleni viiniään, heidän juoda suo
Odota, ja vierellään älä itse juo

Odota, niin palajan
Uhmaan kuolemaa
Suomme muiden lausuvan,
joskus onnistaa

Ken ei odottanut,
hän tuskin tajuaa
Kuinka ihmiselämän saatoit pelastaa
Siitä kuinka pelastuin, muut ei tietää saa
Osasit vain toisin kuin toiset, odottaa.

https://www.youtube.com/watch?v=B-lpWABol58