Muistini palailee pätkittäin ja niinpä nyt muistan, että eilen taas jälleen kerran kirjoitin ropakantaa. Ei maailman jääkiekkotaktiikkaa mullistanutkaan puuseppä Einari Rahusen mailainnovaatio, vaan heinolalaisen autokorjaamon omistajan Sulo Varjosen mailakeksintö.
Nimittäin Sulo Varjonen kehitti Sulo-merkkisten jääkiekkomailojensa varteen ja lapoihin liitoksen, joka teki mahdolliseksi lyöntilaukaukset. Sulo-maila mahdollisti lämärin ja muutti siten koko jääkiekon pelitaktiikan. Maila oli tärkeässä roolissa, kun puolustajien pelitapa muuttui hyökkäävämmäksi.
Ilmeisesti Varjonen keskittyi enemmänkin autokorjaamonsa kehittämiseen eikä markkinoinut Sulojaan maailman johtaviin jääkiekkomaihin ja niin sitten Rahusen Torontot valtasivat markkinat. Mutta olisihan se ollut herttainen näky, jos vaikkapa Harlamov-Petrov-Mihailov-ketju olisi takonut maaleja Suloilla.
Tuo jääkiekkomaila-asia kiinnosti minua viime vuosituhannella niin, että matkustin Tampereen jääkiekkomuseoon tutkimaan sen mailakokoelmia, mutta Sulo-merkkistä en löytänyt, vaikka eri malleja oli kymmeniä. Tuossa kuvassa näkyy myös Moskova-merkki, jollaista haalistuneiden punanuttujen kuuluisa ykkösketju esitteli jossain alan historian kirjassa, mutta se kuva saattoi olla ropakantaa.
Pelkästään mailojen vuoksi en Tampereelle matkustanut, vaan tarkoitukseni oli myös samalla reissulla kysyä jääkiekkotietäjä Aarne Honkavaaralta, jonka tiesin museolla vaikuttavan, että keitä oikein olivat Höyry Häyrisen radioselostuksessaan usein mainitsemat Tesla Pardubicen pikkumiehet, jotka muodostivat Tsekkoslovakian 70-luvun maajoukkueen ykkösketjun. Tuota asiaa olimme työpaikan kahvipöydässä usein miettineet.
Mutta ei ollut Dynamo Honkavaara sillä kertaa tavattavissa, mutta nykyään meillä on onneksi käytössä internet, joka kertoo, että Tesla Pardubicen pikkumiehet olivat Vladimir Martinec – Jiří Novak – Bohuslav Stastny. Pisteeksi i:n päälle lisättäköön, että Pardubicen maalivahti Miroslav Lacky oli 165-senttinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti