Sotamies Hytin tapaus

Komisario Palmu-sarjan ensimmäinen elokuva Komisario Palmun erehdys on erinomainen, seuraava osa Kaasua komisario Palmu ihan hyvä, mutta kolmas osa Tähdet kertovat komisario Palmu on vain välttävä ja viimeinen osa Vodkaa komisario Palmu, jota eilen ei näytetty, onkin sitten jo ihan Junttilan tuvan seinäkoriste.

Eilen nähdyn Tähdet kertovat komisario Palmun majuri Carl Gustaf Vadenblickin esikuvan kerrotaan olleen everstiluutnantti Sven Oskar Lindgrenin, joka oli sota-aikana hullun rohkea upseeri, joka talvisota- aikaan esimerkiksi eräässä paniikkitilanteessa esti esikuntansa karkuun lähdön konepistoolilla uhaten. Sodan jälkeen Lindgren nousi ongelmiin ammuttuaan liian kiriherkäksi epäilleensä sotamies Eemil Hytin kesän -44 kaaoksessa.
 
Tarkempaa tietoa Hytin tapauksesta löytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle sikäli, että hänen samanniminen sukulaismiehensä oli minunkin opettajanani keskikoulussa. Hytin tapausta läheltä seurannut sotapappi Ano Kauppinen kertoo kirjan sivuilla 65 - 66 seuraavaa.
 
"Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942. 
 
Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe."
 
Hytin ampumistapausta käsiteltiin oikeudessa sodan jälkeen parikymmentä vuotta, koska juttu eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin edellä mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin leski sai sikäli oikeutta, että hänelle myönnettiin leskeneläke puolitettuna.

Lisätietoa Sven Oskar Lindgrenistä löytyy tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren