Karjala-mailat

Uukuniemen esikaupungin Sortavalan seudulla on ollut perinteisesti paljon puusepänteollisuutta. Luulenpa, että aloitin opintieni Sortavalan Helylässä valmistetussa pulpetissa, koska ennen sotia maamme johtava pulpettitehdas toimi siellä. Helylän pulpetit olivat varmaankin niitä jykeviä rumiluksia, jossa istuin- ja pöytä osa olivat kiinni toisissa. Ne pakottivat koululaiset istumaan sotilaallisesti selkä suorassa.

Neuvostovallankin oloissa Helyllä oli merkittävä rooli mekaanisessa puunjalostuksessa, koska yhteen aikaan siellä toimi huonekalu- ja urheiluvälinekombinaatti, jonka kombinaatin urheiluvälinetuotantolinja valmisti jääkiekkomailoja ja suksia. Jääkiekkomailojen tuottajana se oli ainakin määrällisesti maailman suurin. Tosin voi olla, että mailatuotantoa mitattiin tonneissa.

Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Suomessakin myytiin Karjala-mailoja. Itse ostin konkurssipesästä juniorimallin noin neljällä markalla. Mailan varsi oli punainen ja siinä luki valkoisin meikäläisin kirjaimin KARJALA. Karjala-mailojen laadusta kertonee paljon se, ettei ainakaan 1970-luvun kuuluisa Punakone, joka oli ainakin hyvän tarinan mukaan Neuvostoliiton parhaiten toimiva kone, niitä käyttänyt, vaan pelasi suomalaisilla Torontoilla ja Kohoilla.

Tosin sosialistinen suunnitelmatalous onnistui kehittämään hyvin kestäviä mailoja, mikäli maamme jääkiekkoilun isän Dynamo Honkavaaran muistelmiin on uskominen. Hän kertoo kirjassaan elävästi siitä, kuinka 50-luvulla ensimmäinen itänaapurin kiekkojoukkue kävi Suomessa vierailulla.

Vieraiden pelivarusteet kiinnostivat meikäläisiä. Huomattiin, että silloisessa hyvässä itäisessä naapurissa panostettiin työsuojeluun, koska monet pelaajat käyttivät kypäriä. Tosin varsinaisia jääkiekkokypäriä ne eivät olleet, sillä samanlaisia päänsuojia käyttivät myös panssarivaunujen miehistöt.

Naapureiden mailat saattoivat siihen aikaan hyvinkin olla Helylän suksi- ja jääkiekkomailakombinaatin valmistamia. Suomalaisten silmään ne näyttivät kuitenkin erittäin huonolaatuisilta. Niinpä meikäläiset uskoivat, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkotaan vastustajan mailat.

Mutta sekään taktiikka ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta vastustajalta ei ensimmäistäkään. Taidehistoriasta en paljoa ymmärrä, mutta lienee niin, että silloiset suomalaiset mailat edustivat siroa rokokoota, mutta neuvostoliittolaiset jykevää barokkia.

Urheilumuseon sivuilla kerrotaan Karjala-mailoista seuraavaa: https://kysymuseolta.fi/urheilumuseo/#!id=27