Martti Koivistoinen

Kun Valtiollisen poliisin sota-ajan arkistot avautuivat parikymmentä vuotta sitten, kävin kotiseutuhistoriasta kiinnostuneena tutkimassa Martti Koivistoiseen ja Irja Jalkaseen liittyviä papereita Valtion arkistossa. Niissä papereissa olisi erinomainen lähde jollekulle kirjailijalle, joka haaveilee Tieto-Finlandiasta ja hyvän elokuvankin niiden pohjalta saisi.

Papereista kävi ilmi, että vaikka Helsingin ilmatorjunnan ammusvaraston räjäytyksessä ei suuria vahinkoja syntynyt, koska kranaateissa ei ollut sytyttimiä ja vaikka Karkkilan rautatiesilta ei romahtanut, niin jossain Pohjanmaalla, olisiko ollut Ilmajoella, oli räjähtänyt ammusvarikko.

Joku kuulusteltu kertoi, että paikkakunnalla oli liikkunut niihin aikoihin kaksi epäilyttävää painijan näköistä miestä, jotka saattoivat olla Veikko Pöysti ja Martti Koivistoinen. Sikäli asiassa voi olla perääkin, että Pöystin sukulaisia oli evakossa Pohjanmaalla. Räjähdyksen syy ei koskaan selvinnyt, koska epäilyt ammuttiin pian tapauksen jälkeen.

Martti Koivistoinen etsintäkuulutettiin radiossa heti sen jälkeen, kun hän oli ampunut poliiseja ja jo seuraavana päivänä eräs Helsingissä Limingantiellä asunut pikkutyttö ilmoitti poliisille naapuriin tulleesta epäilyttävästä miehestä. Poliisit menivätkin ilmoituksen perusteella Martti Koivistoisen tyttöystävän Hilja Saxin asunnolle, josta etsintäkuulutettu tavoitettiinkin ja häntä ammuttiin heti viisi kertaa, mutta jostain ihmeen syystä hän ei kuollutkaan, vaan hänet toimitettiin sairaalaan.

Leikkauspöydällä Valpon tutkija Gunnar Seeve kuulusteli häntä ja ilmeisesti yritti saada selville Veikko Pöystin piilopaikan. Ilmeisesti Koivistoinen ei sitä paljastanut, mutta tarinan mukaan tyttöystävä Hilja Sax sen kertoi, kun hänelle luvattiin, että hänen poikaystävänsä jätetään eloon, mikäli Pöysti saadaan kiinni.

Poikaystävää ei kuitenkaan jätetty eloon, vaan hänet tuomittiin sotaylioikeudessa kuolemaan ja ammuttiin 16.2.1943 Helsingin lääninvankilan sisäpihalla. Kuulustelija Gunnar Seeve oli seuraamassa tapahtumaa ja kirjoitti siitä pikkutarkan ja vaikuttavan raportin, josta mm. kävi ilmi, että hän punnitsi tarkkaan ammuttavien verenkin.

Aiemmin oli ammuttu Koivistoisen urheilukaveri Urho Kaipainen, molemmat miehet olivat viipurilaisen urheiluseura Talikkalan Tovereiden kasvatteja, ja Seeve ihmetteli raportissaan sitä, että Kaipaisesta vuosi paljon enemmän verta kuin Koivistoisesta. Syynä lienee ollut se, että Kaipainen oli niin iso mies, että hänen arkkuun mahduttamisensa oli hankalaa. Ammuttava Kaipainen oli ehdottanutkin ennen teloitustaan arkkuun tutustuessaan, että hänet voisi yrittää sijoittaa siihen kyljelleen.

Myöskään teloitusryhmän edessä Kansainvälistä laulaneen Koivistoisen laulutaito ei miellyttänyt Seeveä, joka ei tiennyt, että laulaja oli musikaalisesti lahjakasta sukua, koska tämän veljenpoikaa Eero Koivistoista pidetään lahjakkaimpana valkoihoisena jazz-muusikkona.

Valtion arkistossa luin Martti Koivistoisen ampumistaan odotelleen laatimat kirjeet, jotka todistavat melkoisesta kirjallisesta lahjakkuudesta. Hänen veljensä Eino Koivistoinen oli tuottelias kirjailija, jonka teos Siivetön enkeli kertoo Viipurin Talikkalan kaupunginosan hirmuisista tapahtumista keväällä 1918, jotka tapahtumat selittävät sen, miksi työläisurheiluseura Talikkalan toverit taisi olla enemmänkin vakoilu- ja sabotaasiorganisaatio.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Koivistoinen