Mielenkiintoisia asioita löytyy Venäjän yksinvaltiaiden historiasta ja varsinkin siitä, miten hankalista yksinvaltiaista on päästy eroon.
Suomalaiset ovat esimerkiksi suhtautuneet erittäin kunnioittavasti ensimmäiseen Suomea hallinneeseen tsaariin Aleksanteri I:een, vaikka hänkin oli murhamies. Aleksanteri I pidettiin humaanina hallitsijana, mutta itseäni on mietityttänyt se, että kaikesta humaaniudestaan huolimatta hän lienee ainut Venäjän tsaareista, joka on murhauttanut isänsä.
Hänen isänsähän oli Paavali I, joka todennäköisesti kuoli salamurhan uhrina, ja historian tutkijat näyttävät pitävän selvänä, että poika Aleksanteri oli mukana asiassa.
Olen lukenut joskus Olavi Paavolaisen äskettäin matkakertomuksia Neuvostoliitosta ajalta juuri ennen Talvisotaa. Paavolainen vieraili pitkällä matkallaan myös Leningradissa museoksi muutetussa Hatsinan palatsissa ja hän kertoo säpsähtäneensä törmätessään siellä sotahullun ja muutenkin ilmeisen hullun tsaari Paavali I:n huudahtukseen: "Yhdeksän sotamiestä voi lyödä kuoliaaksi, kunhan kymmenes jo osaa temput."
Tuon perusteella ymmärrän pitkälle humaanina tunnetun tsaari Aleksanteri I:n toimintaa, vaikka en voi sitä vieläkään täysin hyväksyä. Historian tutkijat taitavat nykyään taipua sille kannalle, että Paavali I tukehtui nukkuessaan tyynyynsä ja ettei kyseessä ollut suinkaan tapaturma. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Paavalin I:n isä Pietari III ei tukehtunut tyynyynsä vaan virallisen selityksen mukaan kuolinsyynä olivat peräpukamat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti