19. 4.1928 kertoi Laatokka-lehti, että uintisankari Matti Hämäläinen työskenteli Sortavalan maalaiskunnan Rytyn asemamestarina ja että lähiseudun asukkaat järjestivät juhlan sen kunniaksi, että paikkakunnan suuripoika oli lähdössä kilpailumatkalle Amerikkaan puolustamaan Suomen uintimainetta.
Perikarjalaiseen tapaan juhlassa pidettiin lukuisia isänmaallis- , uskonnollis- ja jopa maahenkisiä puheita ja esitettiin samanhenkisiä musiikkiesityksiä. Kyynisenä aikanamme moinen ihanteellinen juhla vaikuttaisi monista varmasti jopa tahattoman koomiselta, mutta itse haluaisin, että kaunopuheisuuteen tulisi maassamme panostaa enemmän.
Oppia voisi ottaa vaikkapa Hämäläis-Matin läksiäisjuhlan kaunopuhujasta, joka toivoi, että kohtalon pursi liukuisi salakarien ohi tuoden miehen entistä ehompana takaisin kotoisille tantereille jatkamaan Rytyssä aloitettuja töitä. Kuokittu pelto kaipaa pian kylväjää. Työsarka jäi kesken myös hengen vainiolla. Ristikylän nuorisoseura jää ohjaavaa kättä vaille, mutta kun lähtijä jälleen syksyllä saapuu, toivoi puhuja hänen jatkavan aloitettua sarkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti