Lukaisinpa juuri Arto Luukkasen kirjoittaman ja toimittaman kirjan Ukraina kriisissä, joka on tosin ilmestynyt jo vuonna 2015 eli vuosi sen jälkeen, kun taistelut Ukrainan ja ns. separatistien välillä Itä-Ukrainassa käynnistyivät, mutta on siitä huolimatta erittäin ajankohtainen.
Eikä Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välinen selkkaus ollut silloinkaan mikään pikkukahakka, koska Luhanskin ja Donetskin kansantasavalloilla oli käytössään 700 taistelupanssarivaunua, yli tuhat panssaroitua ajoneuvoa, 600 tykistöjärjestelmää ja 380 raketin heitintä. Köyhillä ja vähäväkisillä kansantasavalloilla oli syistä, joita voi vain arvailla, enemmän panssarivaunuja kuin Saksalla, Ranskalla ja Tsekillä yhteensä.
Se hätkäyttävä tieto kirjassa on, että Nato-analyytikot olivat sitä mieltä, että sota on varmasti tulossa, mutta että jos hyvin käy, niin se ei ole ydinsota. Tämä Naton asiantuntijoiden arvio selittänee sen, miksi Saksa ja Ranska ovat niin vastentahtoisesti aseistaneet Ukrainaa ja miksi USA ei ole vielä toimittanut Ukrainalle 300 kilometrin päähän yltäviä ohjuksia, joilla voisi vaikkapa katkaista Krimin tärkeän sillan ja nöyryyttää siten Putin oikein perusteellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti