Olen pitänyt itseäni sangen taitavana pionien kasvattajana, koska olen ymmärtänyt olla puuttumatta mitenkään pionieni elämään, vaan olen antanut niiden kasvaa vapaasti ja niinpä ne ovatkin kiitollisina palkinneet uurastukseni melkoisella kukkaloistolla. Tosin tämänkesäinen pionisato, kuten tuo kuva todistaa, on aika valju ja esteettistä puolta häiritsee myös se, että kaikki kukat näyttävät olevan vanhojen mummojen alushousujen värisiä.
Olen pitänyt itseäni koko Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden johtavana pionin tuottajana, mutta siitä huolimatta jouduin katselemaan ihastusta ja jopa kateutta tuntien Sortavalan pihojen kukka- ja varsinkin pioniloistoa, josta tuo toinen kuva todistaa, kun siellä vierailin ennen koronaa.
Vaikka maailmanpoliittisista syistä suomalaiset suhtautuvat Venäjään nykyään kriittisesti ja vaikka moni ajattelee salaa mielessään, että r---- -- ----- ------ ------ -------s, niin kukkasten päälle venäläiset näyttävät ymmärtävän meitä enemmän. Suinkaan harva ei ole se kerta, kun olen nähnyt sikäläisten miehen puolien ostavan käsittääkseni vaimoilleen tai ainakin jalkavaimoilleen kukkapuketteja.
Hämmästyttävää oli havaita, että Uukuniemen toisessa naapurikaupungissa Käkisalmessa, joka on sellainen Heinolan kokoinen kaupunki, toimi kukkakauppa, joka oli auki ympäri vuorokauden. Luulen, että aamuyöstä retkiltään rouviensa tykö palaavat miehenpuolet piipahtivat siinä myymälässä.
Muuten samaisessa Käkisalmen pikkukaupungissa toimi ainakin viimeksi siellä käydessäni myös sushibaari, jollaisia ei myöskään Heinolassa esiintynyt siellä asuessani. Siellä esiintyi ainoastaan turkkilaisten pk-yrittäjien ylläpitämiä pitserioita. Suomessa sushiraja kulkee jossain Tampereen korkeudella.
Pikkuisen harmittaa se, että maailmanpoliittisista syistä en ilmeisesti enää tässä elämässä pääse ihailemaan Sortavalan tai Käkisalmen pihojen kukkaloistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti