Kenraali Taavetti Laatikainen ja hänen lähettinsä

Eilen mainittu K. M. Wallenius ei ollut sota-aikana sittenkään ainut kenraali, jonka juopotteluun kiinnitettiin huomiota. Todistajan lausunto toisen savolaiskenraalin Taavetti Laatikaisen mieltymyksestä elämän pikkuiloihin löytyy kolmannes vuosisata sitten ilmestyneestä Paul Koskisen muistelmakirjasta "Elämän syleilyssä".


Kommunistiksi epäillyn sotamies Paul Koskisen poliittisesta luotettavuudesta ei oltu talvisodan aikana täysin varmoja. Kuitenkin kansallisen hädän hetkellä häntäkin tarvittiin ja miehelle yritettiin löytää kykyjä ja taipumuksia vastaava tehtävä. Niinpä hän joutui kenraali Taavetti Laatikaisen esikuntaan lähetiksi, jonka toimenkuvaan kuului vartioida esikunnan pihalla ollutta suojeluskuntapatsasta, koska oli ilmennyt, että varsinkin yöaikaan monet, etenkin Koskisen inhoamat lotat kävivät Koskisen käyttämän ilmaisun mukaan "sihauttelemassa" sen suojassa.


Kunnon sotamies Koskinen hoiti suomalaisen sotilaan lailla velvollisuutensa tunnollisesti joutuen jopa varoituslaukauksien avulla keskeyttämään lottien sihauttelun. Talvisota päättyi ja pohjimmiltaan rauhanmiehenä Koskinen päätti juhlistaa tapahtumaa. Hän lämmitti saunan ja houkutteli paikalle vallan erään kansakoulunopettajattaren kylpeäkseen ja "tellätäkseen", jota ilmaisua muistelija käyttää, tämän kanssa. Mutta Koskisen huolellisesti suunnittelema operaatio ei onnistunut.


Nimittäin huumorintajustaan ja lihavuudestaan maankuulu kenraali Taavetti Laatikainen ymmärsi myös saunomisen ja naisten päälle ja hän suoritti sitten viime hetkellä oikea aikaisen intervention. Koskisen mukaan "Pappa Laatikainen tulikin paikalle iloisena, ystävällisenä ja puuteria poskilla. Minun piti sinä iltana käydä kansakoulunopettajattaren kanssa saunassa ja telläämässä, mutta sen tekikin Laatikainen. Tälle miehelle en ole kaunainen, sillä pappa Laatikainen oli niin humaani ihminen, että jos kaikki miehet olisivat hänenlaisiaan, niin sodat jäisivät sotimatta."


Tuohon voi vain sanoa, että helppoahan sitä on olla humaani ihminen, kun toinen ensin lämmittää ensin saunan ja houkuttelee kansakoulunopettajattarenkin valmiiksi paikalle tellättäväksi.

Laatikainen oli muutenkin kova mies saunomaan. Sota-aikanakin hän saattoi kadota päiväkausiksi esikunnastaan "saunareissuilleen". Mikään vesipoika Laatikainenkaan todellakaan ollut, mutta Mannerheim katseli Laatikaisen taipumuksia sormiensa läpi, koska arvosti tämän turtahermoisuutta. Häntä ei esimerkiksi yksi suurhyökkäys paljoa hetkauttanut.