torstai 7. heinäkuuta 2022

Sittenkin kurja karjala

 

Pari päivää sitten ehdotin, että Karjalaisten laulun maininta maakunnan kurjuudesta tulisi vaihtaa mainintaan hurjuudesta. Asiaa tarkemmin tutkittuani vedän ehdotukseni takaisin. Nimittäin pahaa pelkään, että kurjuus lisääntyy Itä-Suomessa, koska Itä-Suomella on mennyt hyvin silloin, kun suhteet Venäjään ovat olleet hyvät ja luottamukselliset, mutta niin ei taida sattuneesta syystä ainakaan lähitulevaisuudessa olla.
 
Varsinkin tsaarin ajat olivat Itä-Suomelle hyvää aikaa ja alue oli maassamme tieteellis-teknisen kehityksen kärjessä. Nykyään tuntuu erikoiselta esimerkiksi se, että maamme ensimmäinen höyrylaiva puksutteli Kiteeltä käsin varmaan myös tuossa Uukuniemen Pyhäjärvellä 1830-luvulla.
Ja ilmeisesti maamme ensimmäinen maantieajoneuvo höyrytraktori Annikki operoi Karttulan Syvänniemellä 1870-luvulla. Tosin katuvalot tulivat Syväniemelle vasta toisena Suomessa, koska siinä asiassa Helsinki ehti niukasti edelle. 
 
Tsaarin aikaan itäraja oli auki ja maailman metropoli Pietari oli lähellä ja tarjosi mahdollisuuksia yritteliäille suomalaisille, kuten Johannes Virolainenkin jossain kirjassaan kertoi. Ellei silloinen pk-yrittäjä parempaa keksinyt, niin aina pietarilaisille saattoi kaupitella vaikkapa multaa tai risuja.
Maailman suurimmassa suomenkielisessä kaupungissa Pietarissa arvostettiin kovasti suomalaista rehellisyyttä. Niinpä ammateissa, joissa palveluntarjoajaan tuli luottaa, oli paljon suomalaisia. 
 
Esimerkiksi suuri osa Pietarin nuohoojista oli Parikkalasta, johon Uukuniemikin nykyään kuuluu. Myös ilotyttöinä, jossa ammatissa asiakkaat myös arvostavat rehellisyyttä, oli paljon suomalaisia, mutta vaikka olen tutkinut monia paikallishistorioita, en ole päässyt selvyyteen, mistä päin Suomea Pietarin parhaat ilotytöt löytyivät.
 
Lopuksi hiljennymme tunnelmaan sopivasti kuuntelemaan edellä mainitun Johannes Virolaisen yksinlaulua https://www.youtube.com/watch?v=DV1rbmQ8uzo .

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti