Kuvassa kansanedustaja-liikemies-ikiliikkujankeksijä Ville Vaino alk. Karjunen pitämässä vappupuhetta Kuopion Väinölänniemen urheilupyhätössä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Ville_Vainio_pit%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4_puhetta_ty%C3%B6v%C3%A4elle_vappuna_V%C3%A4in%C3%B6l%C3%A4nniemell%C3%A4.jpg
Etsivän keskuspoliisin agentin mukaan paikalla oli lähes 7.000 sanankuulijaa, joka on monta kertaa enemmän, mitä nykyään Kupsin peleissä on katsojia, vaikka kaupungissa on nykyään monta kertaa enemmän asukkaita kuin 1920-luvulla.
Etsivän keskuspoliisin agentin mukaan Vainio käsitteli puheessaan varsinkin porvariston seksuaalisia perversioita, joita puhuja itse oli päässyt menestyvänä liikemiehenä läheltä seuraamaan. Tietääkseni puheessa kuitenkin otettiin kantaa myös yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja korostettiin sitä, että koska Kuopion porvaristo pystyy kieltolaista huolimatta hankkimaan Kuopion torilta konjakkia ja huonomaineisia naisia, niin kyllä myös tavallisella työmiehellä tulisi olla sama oikeus.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että kirjailija Sirpa Kähkösen tulisi seuraavassa Kuopio-teoksessaan antaa Ville Vainiolle se arvo, joka hänelle kuuluu. Olen myös vähintäänkin yhtä jyrkästi sitä mieltä, että Väinölänniemelle tulisi saada Villelle näköispatsas, koska tämän ansiot Kuopion historiassa ovat lähes valtiomiesluokkaa ja hän toiminnallaan pelasti vuonna 1918 kaupungin verisiltä taisteluilta.
Nimittäin Vainion hyvä kaveri Jukka Rahja, joka muuten Kolehmaisen veljesten kanssa perusti Kuopion Riento-nimisen työläisurheiluseuran, toi kaupunkiin syksyllä 1917 vallan junalastin aseita, mutta sen jälkeen Rahja ja Vainio lähtivät juopottelemaan ja aseet jäivät valtaosin jakamatta tuhatmiehiselle Kuopion punakaartille.
Niinpä kuopiolaisten sisällissota rajoittui viikoiksi pelkästään osapuolten keskinäisen ivahuutelun asteelle. Sitten paikalle tosin saapuivat Kajaanin sissit ja pohjalaiset, joilla oli käytössään tykki, joka alkoi tulittamaan kasarmille linnoittautuneita punikkeja.
Kuopion punakaartin päällikkö Israel Närhi osoitti suurta sotilaallista kyvykkyyttä, koska 29 tykinlaukauksen jälkeen Anselmi Hakkarainen-nimisen punikin valkoinen paita nostettiin riukuun sidottuna kasarmin katolle antautumisen merkiksi. Verilöylyltä vältyttiin ja hämmästyttävää on, että silloisen maan tavan vastaisesti sekä poliittinen johtaja Ville Vainio että sotilaallinen johtaja Israel Närhi jätettiin ampumatta; tosin vankileirille miehet joutuivat.
Saarnaaja Ville Vainion persoonassa oli paljon yhteistä saarnaaja Paavo Ruotsalaisen kanssa, joka asia voisi olla hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle teologian lisenssille. Vainio esimerkiksi muokkasi monimutkaiset Marxin ja Engelsin teoriat savolaisrahvaalle ymmärrettäviksi muuttamalla ne Katekismuksen muotoon.
Kristinuskon tuntemusta Vainio osoitti myös Tammisaaren vankileirillä, koska hän jäi vankilan pakollisen jumalanpalveluksen yhteydessä kiinni siitä, että hänen povestaan löytyi elävä pulu. Ville perusteli asiaa sillä, että hänen tarkoituksensa oli vapauttaa pulu lentoon siinä vaiheessa, kun pappi alkaa puhumaan pyhästähengestä havainnollistaakseen siten pyhänhengen käsitettä.
Muuten kansanedustaja-dosentti Teemu Keskisarjan ensimmäinen opinnäytetyö käsitteli Ville Vainiota ja niinpä Sisä-Savon kansalaisopisto tekisi ihan oikein, jos se kutsuisi miehen tänne puhumaan Vainiosta. Keskisarja kertoo tässä Yle Areenan ohjelmassa myös Ville Vainiosta - ohjelman nimi on jostain syystä Punaisen örinän maa. https://areena.yle.fi/podcastit/1-907077
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti