Koska lapset tai jopa naiset saattavat tämän lukea, niin käytän kuvan Timo J. Tuikan kirjasta nimeä Suuren harmituksen voima. Tunsin tämän kirjan, jossa kerrotaan niistä tapauksista, joissa suomalainen on menestynyt suuren harmituksen voimalla, avattuani suurta kotiseutuylpeyttä, koska heti ensimmäisenä kirjassa kerrotaan tarina Suonenjoen kunniakkaasta hiihtohistoriasta, joka onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.
Kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936. Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä.
Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen. Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan.
Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa.
Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän vielä ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia. Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Toikka kertoo kirjassaan tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Toikka myöskin uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti