Kummitusmaiselta ja jopa slummimaiselta näyttää nykyään tuo entinen rakas kotitaloni Heinolassa, jossa vietin parhaat miehuusvuoteni ja josta muutin pois parikymmentä vuotta sitten.
Tuo kuva palauttaa mieleeni, että nuoruudessani Suomessa ylpeiltiin sillä, ettei meillä ole slummeja, mutta kyllä minä sellaisen löysin Heinolasta joskus 1980-luvun lopulla.
Wikipedia kertoo tästä Heinolan Hevossaaren slummista seuraavaa ja ilmeisesti tarinassa on virhe, koska siinä väitetään slummin jyrätyn maantasalle jo 1970-luvun lopulla:
"Puukemia Oy rakennutti saareen Keinukankaalle toistakymmentä yksi- tai kaksikerroksista asuintaloa, jotka oli tarkoitettu saarelle aiotun ksylitolin edeltäjää valmistavan tehtaan toimihenkilöiden ja työntekijöiden käyttöön. Jo aivan tehtaan rakennustyön alkuvaiheessa tehtaasta kuitenkin luovuttiin, mutta asuintalot jäivät.
Ensin niitä vuokrasi kaupunkilaisille Puukemia, ja sittemmin Heinolan kaupunki, jolle alue myöhemmin siirtyi. Taloissa asui suuria lapsiperheitä, parhaimmillaan asukkaita oli noin 150. Kun kaupunki alkoi myöhemmin varata yhä enemmän tilaa tehtaille, asukkaat häädettiin ja talot purettiin ja jyrättiin maan tasalle 1970-luvun lopulla."
Wikipediassa kerrotaan myös puuspriin varastointia varten louhituista valtavista luolista, joille ei sittemmin ole keksitty hyötykäyttöä seuraavaa:
"Hevossaaren pengertien mantereen puoleisessa päässä ovat "Hevossaaren luolat", jotka oikeasti sijaitsevat Tähtiniemessä. Yksisuuakkoisen, kolmeen osaan haarautuvan luolaston pituus on 100–200 m. Kunkin haaran perillä on isompi tila, korkeudeltaan noin 20 m ja leveydeltään 10 m.
Luolat ovat aikoinaan tehty Alkon tytäryhtiön Puukemia Oy:n tarpeisiin mahdollista polttoaine-etanolin valmistusta ja varastointia varten, mutta niitä ei ole käytetty hyötytarkoitukseen. Nykyisin pääsy luoliin on estetty ihmisiltä, sillä luolissa asustavan ilmeisen runsaan lepakkokannan rauha on turvattu."
Tuo Puukemia oy:n sota-ajan rakennushanke on ollut melkoinen, koska tuotantolaitosta oli rakentamassa enimmillään noin tuhat henkeä. Minulle on kerrottu tavallisesti luotettavista lähteistä, että ainakin osa rakentajista oli sotavankeja.
Sota ehti tosin päättyä, ennen kuin puuspriitehdas valmistui, joten silloin jättihanke meni hukkaan. Nähtäväksi jää, tullaanko Suomessa kuitenkin nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä tarvitsemaan kotimaista polttoainetuotantoa. Tosin sota-ajan suunnitelmien mukaan spriitä olisi Hevossaaressa valmistettu 10 miljoonaa litraa vuodessa ja laskujeni mukaan sillä pidettäisiin nykyään liikenteessä vain muutama sata kuorma-autoa.
Tuo Puukemian sota-ajan hanke oli huippusalainen ja niinpä siitä liikkui kansan keskuudessa monenlaista tarinaa. Yhden huhun mukaan valtavat luolat oli tarkoitettu rautatietykkien suojapaikoiksi ja vielä paremman jutun kuulin eräältä Jyrängön vanhalta mieheltä, jota jututin kaupungin historiasta.
Luolista kysyessäni hän loihe lausumaan lyhyesti: "Jäi perkele Hitlerin raskasvesivarasto kesken". Tässä näkemyksessä oli varmasti jokin logiikka, mutta minulle se ei täysin avautunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti