Murheenristi

Yön yli nukuttuani olen tullut mielessäni siihen lopputulemaan, että mitään kansanmurhaoikeudenkäyntiä suomalaisten jatkosodan aikaisista hirmuteoista ei kannata aloittaa, vaan Suomi maksaa sovinnolla vaikkapa muutaman satatuhatta euroa korvauksia Itä-Karjalan keskitysleireillä olleille ja jopa heidän omaisilleen, pyytää tekemiään vääryyksiä virallisesti anteeksi ja toteaa, etteivät Itä-Karjalan keskitysleirit sittenkään ainakaan kaikkien suomalaisten mielestä ehkä täyttäneet kansanmurhan tunnusmerkistöä.

Lisäksi Suomi esittää, että ensi kesänä, jos maailma on silloin vielä pystyssä, kummankin valtion johtavat historiantutkijat kokoontuvat Impilahdella siellä seisovan petroskoilaisen kuvanveistäjän Leo Lankisen veistämän Murheenristin äärellä totuus ja sovintoseminaariin, jossa käydään kiihkotta ja rehellisesti läpi kummankin valtion historian saatossa tekemät vääryydet ja todetaan, että niitä ei kannata ainakaan tässä maailmantilanteessa ryhtyä korjaamaan, koska siten syntyisi taas uusia vääryyksiä, vaan antaa menneiden olla.

Murheenristi-muistomerkin idean Leo Lankinen ilmaisi runossaan:
Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta.
Suomi ja Venäjä – kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään.
Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi
ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa.
Että rakkaus voittaa.
Se riippuu meistä.
Jokaisesta.

Suomalaisista tuo runo saattaa olla pikkuisen imelä, mutta venäläiset ovat tunteellista kansaa ja heistä se ei ehkä ole yhtään imelä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Surun_risti