Vaikka pikkuvirkamiehen ura ei ole ollut minulle kutsumus, niin vuosikymmeniä olin sitä mieltä, että vartioin virkaani niin kauan kuin laki sen sallii. Sitten helmikuun 24 päivän aamuna avasin telkkarin ja siellä naapurimaan monellakin tavalla sairaan oloinen tyranni ilmoitti aamu-uutisissa käynnistäneensä Ukrainan denatsifikaation, demilitarisaation ja narkomanisaation.
Silloin totesin, että vaikka tähän asti olen elänyt kuin luostarissa, niin nyt alan elämään kuin viimeistä päivää. Ilmoitin esimiehelleni, että se oli nyt tässä enkä enää tule töihin, vaan ryhdyn nauttimaan sekä eläkkeestä että elämästä.
Kerroin myös, että koska virastossa on tapana muistaa elakkeelle lähteviä, niin kyllä minuakin saa muistaa, en sitä kiellä, mutta viraston perinteistä pöytästandaaria pelakuun kera ei kuitenkaan tarvitse minulle lähettää.
Eilen virasto sitten muisti minua oikein miellyttävällä tavalla, ja luulen, että moni muukin eläkkeelle lähtevä ilahtuisi ja jopa liikuttuisi, mikäli hänellekin ojennettaisiin isohko Alkon lahjakortti ja sen lisäksi vielä Tokmannin isohko lahjakortti, jolla voi ostaa valkeakuulaslajisen omenapuun taimen.
Synkästä maailmantilanteesta huolimatta aion vielä sen omenapuun istuttaa ja sitten kun se on kasvanut isoksi, aion syödä hyvin kokolihaa ja kölliä sitten omenapuun juurella lahjakortilla ostamaani shampanjaa nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti