Mikäli maassamme haluttaisiin nopeasti parantaa työllisyystilannetta, niin hyvä keino olisi kieltää nykyaikaiset iskuporakoneet. 1200 kilometriä pitkän Salpalinjan 350.000 reilun metrin korkuista ja noin kolmen tonnin painoista panssariestekiveä lohkaistiin kalliosta vielä ihan manuaalisin menetelmin.
Toinen mies takoi poran terää painavalla vasaralla eli moskalla ja toinen mies piteli rukkaset kädessä poranterästä kiinni ja pyöräytti terää 90 astetta jokaisen lyönnin jälkeen. Työsuojeluvälineenä olivat havut, joilla ehkäistiin sirujen lentäminen silmille.
Reikää syntyi tuolla menetelmällä kahdelta mieheltä sentin minuutissa ja aika monta miestyöminuuttia siis tarvittiin, että panssariestekivien tuhannet porakilometrin saatiin naputeltua. Salpalinjan tekijöillä olivat kuitenkin apunaan jo halkaisukiilat ja dynamiitti, joten muinaisten esi-isiemme konsteihin ei tarvittu turvautua.
Muinaiset esi-isämme lohkoivat kesäisin kiviä siten että porattuun reikään hakattiin kuiva puutappi, joka sitten kasteltiin ja veden turvottama puu halkaisi kiven. Talvisaikaan sen sijaan porareikään kaadettiin vettä, joka jäätyessään halkaisi kiven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti