Savukosken törröttävät poranterät

Salpalinjan panssariesteiden pystytysprojekti jäi aikoinaan kesken, mutta mikäli nyt maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on tultu siihen, että töitä on jatkettava, olen valmis hakeutumaan työmaalle työnjohtotehtäviin. Nimittäin Kalle Päätalo on Iijoki-sarjassaan kuvannut hyvin pikkutarkasti sen, miten estekivien louhinta tapahtuu ja luulen sen homman osaavani.

Salpalinja ulottuu Suomenlahdelta syvälle Itä-Lappiin, ja Kassu oli asevelvollisuutta suorittaessaan välirauhan aikana Savukoskella porahommissa. Hän kertoo kirjassaan Miinoitettu rauha, miten tärkeää oli, että poranteriä teroittava seppä oli tehtäviensä tasolla. Jos terät karkaisi liian koviksi, ne murtuivat, mutta liian pehmeä terä saattoi juuttua porausreikään kiinni, ja niin tapahtui välillä myös Kassun työporukalle. Päätalo epäilee, että siellä Savukoskella ne kiinni juuttuneet terät edelleenkin törröttävät estekiven kyljissä.

Olen lukenut Iijoki-sarjan kolmeen kertaan ja olen ajatellut joskus vielä liittyä Kalle Päätalo-seuraan. Yhdistyksen vuosikokouksessa voisin sitten esittää, että yhdistys järjestäisi tutustumismatkan Savukosken panssariestelinjalle, jossa voisimme etsiä Kassun porukan jättämiä kiinnijuuttuneita poranteriä. Olen varma, että tutustumismatkalle lähtijöitä olisi monta linja-autolastillista. Perillä Savukoskella voisimme riisua ulsterimme ja järjestäytyä ryhmäkuvaan jonkun estekivestä törröttävän poranterän äärelle.