Panssarihidaste

Melkoinen ponnistus oli köyhälle ja vähäväkiselle Suomen kansalle rakentaa 1200 kilometriä pitkä Salpalinja, mutta lisäponnistuksia aiheutti vielä sekin, että jatkosodan aikana suuri osa Luumäelle pystytetyistä panssariesteistä siirrettiin sadan kilometrin päähän Kannakselle.

Kannaksella ilmeisesti oli kivistä pulaa, joka minusta kiviin tottuneesta sisäsavolaisesta tuntuu aika erikoiselta asialta. Sisä-Savossa nimittäin on maailman kivisimmät pellot ja sen kerrotaan olevan syynä savolaishuumorin syntymiseen, koska ilman sitä ei olisi kivien kanssa pärjännyt.

Luumäeltä siirrettiin Kannakselle 20 kilometriä panssariestettä eli 40.000 kivenjärkälettä, joista jokainen painoi noin kolme tonnia, eli sen ajan häkäpyttykuorma-auto pystyi kuljettamaan yhden kiven kerrallaan; tosin osa matkasta tehtiin rautateitse, mutta luulen, ettei sen ajan junat pystyneet sataa kiveä enempää kerralla kuljettamaan.

Salpalinjan panssariesteessä oli siis yleensä yhteensä 2000 kiveä kilometrillä neljässä rivissä. Oikeastaan kyseessä ei ollut panssarieste, vaan pikemminkin hidaste, koska sen ajan panssarivaunu pystyi noin 15 tykkinsä laukaukselle raivaamaan kulkuaukon kivirintamaan. Esteiden hajottaminen antoi kuitenkin muutaman minuutin tärkeän lisäajan puolustajille.