3 metriä X 3 metriä

Muistelen jostain lukeneeni, että Soini Nikkisen syntymämökki oli kooltaan 3 metriä X 3 metriä ja siitäkin tilasta suurenosan vei iso uuni. Itse kyllä pidän tuota tietoa vähättelynä ja väitän mökin olleen normaalin pikkumökin eli 4 m X 4 m. Nikkisten runsaslapsinen perhe mahtui sinne kuitenkin asumaan.

Eräs Nikkisten naapurissa asunut Savo Sanomien toimittaja kertoi, että vaikka mökki oli ahdas ja lapsia paljon ja vaikka uunikin vei paljon tilaa, niin Stalinin kuva kuitenkin mahtui mökin seinälle. Sen kuvan alla toimittaja opetteli pikkupoikana tupakanpolton, joka oli tärkeä taito vanhan ajan sanomalehtimiehelle.

Pikkuisen mietityttää tuo, että Nikkisen pahaa alkoholiongelmaa pidetään jotenkin humoristisena asiana. Aikalaislähteet kuitenkin kertovat, että hän oli selvin päin todellinen hyväkäytöksinen herrasmies.

Nikkinen kuului siihen ikäluokkaan, joka joutui jo alta kaksikymppisenä sotaan taistelulähetiksi, joka oli vaarallinen tehtävä ja voi hyvinkin olla, että viinalla hän sitten lääkitsi sitten posttraumaattisia vaivojaan. Ylä-Savon miehet joutuivat jatkosodassa kovasti pahoihin paikkoihin, jollainen paikka oli esimerkiksi Rukajärven suunta, jonka tapahtumista on tehty hyvä pyöräilyelokuvakin.

Sen verran olen saanut Nikkisen sota-ajasta selville, että hän rintamalla heitti lituskaista kiveä 240 metriä. Se on hirmuinen tulos ja tietääkseni sitä pitemmällä on heittänyt parikkalalainen kuukkelikuvaaja Hannu Siitonen, joka muistaakseni Gunnar Matssonin Mies ja keppi-kirjan mukaan heitti kiveä peräti 249 metriä.

Rukajärven suunnan tapahtumiin voi palata tämän elokuvan myötä. Komeita olivat sen suunnan maisemat. Kyllä siellä oli poikiemme ihana pyöräillä ja taistella: https://areena.yle.fi/1-1851197

Paavo Noposen tarina Soini Nikkisestä

 

Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria kertoo, että Soini Nikkinen oli boheemi, jolla oli vaikeuksia tulla toimeen urheilujohdon kanssa. Niinpä häntä ei valittu edes Melbournen olympialaisiin, vaikka hän oli samana vuonna heittänyt maailmanennätyksen.

Paavo Noponen kertoo urheilukaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kenttämestarina työskennellessään Soinille juolahti mieleen tärkeä kaupassakäynti.

Kyseistä ostosta varten oli kuitenkin pakko mennä Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellyttänyt Pajulahden ja Lahden välin taittumista kahdessakymmenessä minuutissa. Sen verran oli Pajulahden
pysäkiltä sulkemishetkeen jäljellä.

Soini ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan hän tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, jätti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyrähti: "Nyt ajat Lahteen täysillä. Eikä yhtään pysähdystä, tai mä tapan.

Kuljettaja kaahasi niska kyrmyssä henkensä edestä. Soinin lisäksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkilö, joka Villähteen kohdalla painoi pysähtymisnappia tiheästi ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku kädessä: "Nyt ei pysähdytä. Anna sen napin olla tai mä tapan sinutkin".

Ostosreissu onnistui viime tingassa. Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria paljastaa, että Soini Nikkinen oli kesän -53 kilpailukiellossa epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi. Kilpailukieltoon saattoi vaikuttaa Noposen kertoma tapaus. Tosin epäilen, että tämäkin hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kuitenkin se hyvä tarina on täyttä totta, että eräs savolainen huippuhiihtäjä sai samoihin aikoihin neljän kuukauden kilpailukiellon ja syynä oli uskoakseni myös epäurheilijamainen käytös. Hän oli syyllistynyt pontikankeittoon.

Tämä Noposen urheiluhuumorikirja on ihan hauska https://www.finlandiakirja.fi/fi/paavo-noponen-naurukisat-a3bb1e

Soini Nikkinen ja lantakasa

Suomen keihäänheiton historiaa tutkiessani huomasin, että itsekin olen tavallaan päässyt kyseiseen historiaan. Nimittäin kymmenisen vuotta sitten kirjoitin silloisella blogillani Soini Nikkisen Suomen Urheilumuseossa esillä olleesta maailmanennätyskeihäästä ja kerroin sen olleen katkenneen, mutta jollain lohenpyrstöliitoksella korjatun. Äsken kuuntelin Kiveenhakatut-ohjelmasarjan jakson Nikkisestä ja siinä kerrottiin tuo esittämäni näkemys lohenpyrstöliitoksesta täytenä totena.

Tässä yhteydessä joudun korostamaan sitä, että olen käsitöissä täysin tumpelo enkä tiedä mikä lohenpyrstöliitos oikeasti on, mutta jonkin monimutkaiselta näyttävän liitoksen Nikkinen oli keihääseensä tehnyt, mutta liitoksen nimestä en ole varma. Itse olisin tuon keihään korjannut maalarinteipillä.

Kiveenhakatut-sarjassa kerrotaan, että jotkut epäilevät, että Kuhmoisten kentällä ME-heitto olisi mitattu virheellisesti vasta sen jälkeen, kun keihäs olisi ottanut pompun lehmänlantakasasta. Eräät taas uskovat, että Nikkinen olisi heiton vetovaiheessa liukastunut lehmänlantakasaan ja se olisi tehostanut hänen lantioliikettään tavalla, jota en kuitenkaan täysin ymmärrä.

Epäillen siis suhtaudutaan TUL:n miehen maailmanennätykseen. Epäillen TUL:n heittäjiin suhtauduttiin muutenkin vuonna 1956, koska maailmanennätyksestä huolimatta Nikkistä ei valittu Melbournin olympialaisiin. Valitsematta jätettiin myös samana vuonna Suomen mestaruuden voittanut ja yli 77 metriä heittänyt Olavi Kauhanen, joka myös oli työläisheittäjä. Kauhanen olisi hyvinkin ollut ainakin loppukilpailumiehiä.

Olavi Kauhanen voitti aikoinaan samana vuonna sekä keihäänheiton että lentopallon Suomen mestaruudet. Hän heitti vuoden 1960 Rooman olympialaisten alla keihästä melkein 80 metriä, mutta olympialaisiin häntä ei silloinkaan valittu, mutta ei sinne valittu myöskään työläisnyrkkeilijä Olli Mäkeä, joka oli EM-kisoissa voittanut sarjansa tulevan olympiavoittajan. Nykyään Suomen urheilun taso on onneksi niin surkea, ettei mahdollisia olympiamitalisteja enää syrjitä valinnoissa.

Soini Mikkisestä kertovan todella mielenkiintoisen ohjelman voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-62237862

Sinisalot

Täytyy yrittää palauttaa ratsumestari Walldenin kunnia, koska Kiveen hakatut-sarjan Yrjö Nikkasta käsittelevässä osiossa kerrottiin, että Matti Järvisen Berliinin olympialaiset pilannut selkävamma ei johtunutkaan ratsumestarin potkusta, vaan poliisin pampusta. Poliisi oli tämän tarinan mukaan joutunut turvautumaan pamppuun, koska Matti Järvinen ja Yrjö Nikkanen olivat viettäneet olympialaisten alla turhan riehakasta iltaa Helsingin yössä.

Nikkanenkin kärsi urallaan selkävammasta, mutta se ei ehkä sittenkään syntynyt poliisin pampusta, vaan marraskuussa 1938 Kotkassa heitetystä maailmanennätyksestä 78,80. Heitto oli niin raju, että selkä ei kestänyt eikä myöskään keihäs, joka tarinan mukaan katkesi, ei tosin irtopoikki, koska tulos saatiin mitattua.

Tuo Kotkan hirmuinen heitto jäi Wikipedian mukaan koivukeppien maailmanennätykseksi, joten ilmeisesti Soini Nikkinen maailmanennätys heitettiin kalliilla ns. ilmarintakeihäällä, joka selittää sen, miksi köyhä työmies Nikkinen oli lohenpyrstöliitoksella korjannut murtuneen ME-välineensä ennen ennätysheittoa.

Tuo Kotkan marraskuinen keihäskisa, jossa nähtiin koivukeppien lyömätön ME, oli huomattava mediatapahtuma, joka alkutalven säästä huolimatta keräsi paljon yleisöä. Jopa tuleva vallankumousjohtaja Taisto Sinisalo oli pikkupoikana paikalla ja myöhemmin hän jossain haastattelussa innostuneesti muisteli asiaa.

Sinisalot ovatkin kovia urheilumiehiä, sillä Taiston serkun Veikon pojanpoika Viljami Sinisalo oli Suomen jalkapallomaajoukkueen maalivahtina äskeisessä ottelussa Skotlantia vastaan. Sinisalot ovat myös kovasti isänmaallisia miehiä, koska Viljamin vaari Veikko lausuu tässä isänmaallisen runon Raja railona aukeaa sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera: https://www.youtube.com/watch?v=IgEyaVZ3bqk

Juoppo mies, mutta nopee käs

Ratsumestari Walldenin Berliinin olympialaisissa kohdistuneen "pahoinpitelyn" johdosta kuulusteltiin myös tulevaa maailmanennätysmiestä Yrjö Nikkasta, jonka vuonna -38 heittämä 78,70 jäi koivukeppien pisimmäksi kaareksi. Se rikottiin vasta 50-luvulla uusilla välineillä. "Miten herra everstiluutnantti saattaa ajatella, että Suomen armeijan alikersantti alentuisi paskantamaan kapteenin saappaisiin", oli Yrjö-pojan selitys, joka tyydytti tutkintaa johtanutta everstiluutnantti Leväahoa.

Karjalan Kannaksella Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen oli huumorintajuinen, rempseä kansanmies, jonka sattuvista huomioista riitti tarinaa. Nikkasella oli ikioma testi tarkistaa kätensä
kunto. Hän meni navettaan tai johonkin muuhun kärpäsiä keräävään paikkaan. Jos kärpänen jäi kämmenen sisään joka kouraisulla, kunto oli kohdallaan.

Hänen ohjeenaan oli, ettei kilpailukaudella kannattanut tarttua keihääseen kuin kilpailuissa, jotta herkkyys säilyisi. Matti Järvisen analyysi kovasta kilpakumppanistaan kuului: "Puutteellisesta jalkatyöstä huolimatta ilmiömäinen käsi, olka ja herkkä luonne tekevät Nikkasesta lajin ihannetyypin". Eräs toinen karjalainen keihäsveteraani taas luonnehti Nikkasta lyhyesti ja ytimekkäästi: "Juoppo mies, mutta nopee käs".

Herkkä luonne ja herkkähermoisuus koitui huippuaikoinaan Pölläkkälän Uraa edustaneen Nikkasen kohtaloksi. Hän ei voittanut koskaan suurkilpailuissa. Häntä vaivasi sama henkilökohtainen ongelma kuin monia muitakin lajin huippumiehiä. Elämänsä ehtoopuolella hän tunnustikin sen, että vaikka läpitreenattu mies kestää muutaman grogin, on suoranainen juopottelu keihäänheittäjällekin pahasta.

Hiljennymme kuuntelemaan Yrjö Nikkasen tarinaa Kiveen hakatut sarjassa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-2869697

Matti Järvinen ja ratsastussaappaan mysteeri

Urho Kekkosen muistelmateoksessa, jonka nimi on muistaakseni 1. vuosisatani, kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää varsinkin olympiajoukkueen keihäsmiehiä. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan. Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin.

Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan, kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia.

Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi.

Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan "Olipa kerran". Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä, vaikkakin monta kertaa tässä elämässä hyvä tarina ja totuus ovat ikävässä ristiriidassa keskenään.

Ratsumestari Wallden kohosi upseerinurallaan everstiluutnantiksi asti, vaikka jatkosodan alussa hän ei Uukuniemen Ristlahden taistelussa täysin onnistunut pataljoonan komentajan tehtävässään, vaan hänet siirrettiin tehtävästään syrjään sen jälkeen kun hän uukuniemeläisen kansanperinteen mukaan antoi sekavassa tilanteessa pataljoonalleen käskyn "pelastautukoon ken voi".

Olen elämässäni lukenut noin 5.000 kirjaa, mutta tätä Werner Walldenin ratsastusopasta en ole vielä lukenut. Aion sen lukea sitten, kun ryhdyn harrastamaan ratsastusta. Hevosratsastusta ei kuitenkaan ala harrastamaan, vaan kesytän ratsukseni hirven.
https://kirjapino.fi/tuote/ratsastuskirja-ratsusta-ratsastajasta-ja-ratsastamisesta-3/