Palataanpa vielä Arto Mansalan kirjaan Kohti kaaoksen pitkää yötä. Vaikka sekä suurlähettiläs Hallaman että pääsihteeri Brezhnevin puhumisessa oli ongelmia, niin Hallaman pää sentään pelasi hyvin, jota ei voi täydellä varmuudella sanoa pääsihteerin vastaavasta ruumiinosista varsinkaan tämän uran loppuvuosina, jolloin hän edusti marxismi-senilismiä puhtaimmillaan.
Esimerkiksi Kekkosen vuoden 1977 valtiovierailun yhteydessä järjestetyn lehdistötilaisuuden aluksi Brezhnev, kun oli saanut selville, minkä maan asioita käsiteltiin, totesi ajatuksissaan suureen ääneen, kuten huonokuuloisilla on tapana, että "se Suomihan on meidän hyvä provissimme." Maamme oli siihen aikaan niin suomettunut, että tiedotusvälineemme vaikenivat toteamuksesta.
Sitten pääsihteeri pääsi itse virallisiin asioihin ja alkoi epäselvästi lukea paperista jotain, jota hänen oli määrä lukea. Lopuksi hän kääntyi vierellään istuneiden järkimiesten Kosyginin ja Gromykon puoleen ja kysyi huonokuuloisen ihmisen tapaan suureen ääneen, että "jokohan minä olen lukenut näistä papereista kaiken sen, mitä minun piti lukea".
Tuo tapaus varmaankin synnytti tarinan siitä, että Moskovan olympialaisia avatessaan Brezhnev aloitti puheensa lausumalla viisi kertaa O-kirjaimen, koska hän ei ymmärtänyt oikein lunttilappunsa alussa ollutta Kansainvälisen olympia-liikkeen tunnusta. Tuo tapaus synnyttää uskoni myös siitä, että USA:takin voi ihan menestyksellä johtaa seniilivanhus, jos vain hänellä on hyvät apurit käytössään.
Pääsihteeri päätti virallisen tilaisuuden yllättävään ja outoon mutta inhimilliseen loppuhuipennukseen: "Myykäähän te sitten meille enemmän sitä violajuustoanne". Minusta Brezhnevissä oli kuitenkin paljon enemmän inhimillisyyttä, kuin monissa hänen seuraajissaan. Puhutaan, että mies pillautti itkun, kun hänen piti sotaharjoituksissa harjoitusmielessä painaa sitä kuuluisaa punaista nappia. Esimerkiksi Putinin ilme ei värähtäisikään siinä tilanteessa.
Minulla muuten on nykyään ikävä 70-lukua, jolloin maailmaa johtivat myöhemmin huonon maineen saaneet Kekkonen, Nixon ja Brezhnev. Sitä aikaa symboloi hyvin tuo Kostamuksessa oleva patsas, joka esittää Kekkosta ja Kosyginia istumassa pyhähousut jalassa pihkaisilla kannoilla sopimassa Kostamus-projektin aloittamisesta, joka toi töitä tuhansille suomalaisille pariksi kymmeneksi vuodeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti