Sortavalalaisen hävittäjälentäjä-hovioikeuden presidentti Heimo Lammen elämää ja tekoja tutkiessani sain selville, että Erkki Tiesmaan hieman renkutusmaisessa ja sen vuoksi suositussa iskusävelmässä Eldankajärven jää mainittu sumppia keittävä lotta Lunkreeni ei ollutkaan todellisuudessa nimeltään Lunkreeni, vaan Elsa Vanhala (os. Lampi). Hän oli Heimo Lammen sisko, jonka todellinen sukunimi ei sopinut Eldankajärven jään sävelkulkuun.
Kuten laulussa todetaan, sijaitsi lotta Lunkreenin pieni kanttiini, jossa hän sumppia tarjoili, varjossa honkien. Silminnäkijätodistajana voin vakuuttaa, että maininta hongista on totuuden mukainen. Sen sijaan kanttiini ei ollut todellisuudessa mikään pieni kanttiini, vaan 30 metriä pitkä ja viisi metriä leveä korsu, jonka hyvin säilyneet rauniot löytyivät ainakin vuonna 2015 läheltä Kiskis-kukkuloita.
Keväällä -44 suomalaiset luovuttivat Kiskis-kukkulat saksalaisille, jotka olivat kovia syömään säilykkeitä. Ainakin lotta Lunkreenin kanttiinin tunkiolta löytyi vielä kokonainen vuori saksalaisten säilyketölkkejä. Tai eivät tölkit olleet Saksan tuotantoa, vaan Italiasta asti tuotuja. Ainakin purkkien etiketit olivat italiankielisiä. Niitä pystyi vielä lukemaan 71 vuoden jälkeen. En osaa italiaa, mutta etikettien kuvista päättelin, etteivät ne olleet lihasäilykkeitä vaan ehkä papuja. Ilmeisesti sakemannit eivät nauttineet suomalaiseen tapaan hernekeittoa vaan papusoppaa.
Kiskis-kukkulat ovat sen verran pohjoisessa, että luonto uudistuu siellä hitaasti. Monet hirsivarustuksetkin olivat vielä siellä käydessäni kuin äsken veistettyjä ja piikkilanka niin hyvin säilynyttä, että onnistuin haavoittamaan siinä itseni. Muutenkin seudulla liikkuvan satunnaisen matkailijan kannattaa olla varovainen, sillä itse ainakin löysin maastosta käyttämättä jääneitä kiväärinpatruunoita, joten voi olla, että siellä on vielä muutakin räjähtävää. Ensimmäisessä maailmansodassa ainakin jäi kolmannes kranaateista suutareiksi, joten monta suutaria saattaa vielä piileskellä Kiskis-kukkuloillakin. Oikeasti Kiskis-kukkulat eivät olleet Kiskis-kukkuloita, vaan kyseessä on käännösvirhe, sillä nimi oli karjalaksi Kiiskis-kukkulat, eli ilmeisesti joku Kiiskinen-niminen suku on siellä aikoinaan majaillut.
Siihen aikaan, kun Suomen ja Venäjän välit olivat ystävälliset, haaveilin, että kansojen välistä ystävällisyyttä olisi syvennetty entisestään järjestämällä Eldankajärven jäällä Suomen ja Venäjän välinen pilkkimaaottelu, mutta nyt epäilen, ettei pilkkimaaottelu ainakaan ihan pian toteudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti