Eino Johannes Olkinuora (2. joulukuuta 1915 Kaukola – 30. lokakuuta 1941 Gavrilovskaja, Neuvostoliitto) oli suomalainen maastohiihtäjä. Hän voitti yhdessä Pauli Pitkäsen, Olavi Alakulpin ja Klaus Karppisen kanssa kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1939 Zakopanessa. Hän on edelleenkin nuorimpana maailmanmestariksi yltänyt suomalainen mieshiihtäjä.
Parhaimmillaan Olkinuora oli talvella 1941, jolloin hän kulki voitosta voittoon saavuttaen muun muassa uransa ainoat Suomen mestaruudet (18 ja 50 km:llä). Talven ainoa epäonnistuminen osui Cortina d'Ampezzon epävirallisiin MM-kisoihin, joissa hän jäi 18 km:llä 30:nneksi ja keskeytti 50 km:n kisan puo
livälissä johdettuaan välillä jo lähes 2 minuutin erolla seuraavaan. Niinpä hänen parhaaksi henkilökohtaiseksi arvokisasijoituksekseen jäi 8. sija 18 kilometrillä MM-kisoissa 1939. Voi olla, ettei korkea vuoristoilma sopinut hänelle. Viestivoittoon Olkinuora ylsi myös Cortinassa 1941.
Monien muiden tuon ajan hiihtäjien tavoin Eino Olkinuora kilpaili menestyksekkäästi myös kestävyysjuoksun kansallisella tasolla. Vuonna 1940 hän voitti Urheilulehden maratonin ja Kaivopuiston maratonin (nimestään huolimatta molemmat olivat pituudeltaan 25 kilometriä). Samana vuonna hän ylsi Kalevan kisoissa 10 000 m:llä neljänneksi ja 5 000 m:llä viidenneksi.
Vaikka Olkinuora edusti huippuvuosinaan Suonenjoen Vasamaa, oli hän syntynyt Kaukolassa Laatokan rannalla. Tämä Kaukola sekoitetaan helposti Inkerin Kaukolan, eli venäjäksi Kaukolovan, kylään, jossa Neuvostoliiton aikaan järjestettiin vuosittain suuret kansainväliset hiihtokilpailut.
Jatkosodan alussa kersantti Olkinuora esitti sellaista ripeyttä, oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että hänestä suunniteltiin peräti Mannerheim-ristin ritaria, mutta hanke jäi kesken, koska Olkinuora kaatui Äänisen itäpuolella Gavrilovskajan kylässä Arkangelin aluella 30. lokakuuta 1941.
Eino Olkinuora asui Suonenjoella erään urheilukaverinsa vinttihuoneessa ja hän antoi yhden MM-kultamitalinsa suonenjokelaiselle vuokranantajalleen, koska ei halunnut tarinan mukaan kanniskella Hitlerin mitalia. Voi olla, että välirauhan aikaan karjalaispoika tunsi katkeruutta Saksaa kohtaan, joka oli talvisodassa tukenut Neuvostoliittoa.
Tai sitten suonenjokelaiset muistavat väärin ja ehkä Olkinuora ei halunnut kanniskella Mussolinin mitalia, sillä vuoden 1941 MM-kisakaupunki Cortina on italialainen kaupunki.
SA-kuva: Eino Olkinuora onnistuneelta partioreissulta palattuaan.
Vepsävaaran vartio 1941.07.12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti