Aiemmin epäilin, että Norja olisi hyvinkin voinut viedä Cortinan viidenkympin kisan kymmenen ensimmäistä sijaa, elleivät säännöt olisi rajoittaneet maakohtaisen edustajamäärän neljään. Lahden vuoden 1938 ei maakohtaisia edustajamääriä ollut rajoitettu ja niinpä viidenkympin hiihdossa kymmenen parhaan joukkoon mahtui yhdeksän suomalaista. Vain kolmanneksi sijoittunut norjalainen rikkoi suomalaisrintaman. Käsittääkseni melkein kaikki kymmenen parhaan joukossa ollutta suomalaista hiihtivät Rossin Esan Kiva-voiteilla.
Ilkeäluonteisena ihmisenä mietin sitä, että selittikö suomalaismenestyksen pelkästään Kiva-voiteet vai oliko meikäläisillä jo käytössään 1930-luvun puolivälissä Saksassa kehitetty pervitiiniksi kutsuttu meta-amfetamiini-valmiste, joka piristi vielä oikeaakin amfetamiinia tehokkaammin. Pervitiiniä kutsuttiin Suomessa sota-aikana myös höökipilleriksi. Varsinkin kaukopartiomiehet ja lentäjät käyttivät höökipillereitä.
Tässä yhteydessä tulee mieleeni Heimo Lammen muistelmat. Hän toimi sota-aikana menestyneenä hävittäjälentäjänä, joka mm. pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan jatkosodan ensimmäisenä päivänä pahemmalta, kun ampui lentäjäkaverinsa kanssa alas viisi pommikonetta - tosin pahaa jälkeä koneet tekivät siitä huolimatta, vaikkakin tiedän, että moni kaupunkilainen iloitsi Heinolan tuomiokunnan arkiston tuhoutumisesta.
Sodan jälkeen Lampi opiskeli äärimmäisen nopeasti tuomariksi, mutta niin lujille se otti, että kun hän palasi valmistumisen jälkeen Helsingistä Kuopioon, ei hän jaksanut kävellä asemalta asunnolle, vaan joutui ottamaan taksin. Tulee mieleen, että entinen hävittäjälentäjä saattoi tehostaa opintojaan höökipillereillä, jotka kyllä piristivät hetkeksi, mutta myöhemmin sitten seuraa täydellinen väsymys.
Heimo Lampi liittyy tavallaan meneillään olevaan Suonenjoen hiihtohistorialliseen näyttelyyn, koska hän toimi asianajajana oikeusjutussa, jossa riideltiin myöhemmin hyvin menestyneen hiihtäjän isyysasiasta ja Lampi kirjoitti tapaukseen pohjautuvan kirjan. Tekoäly kertoo tästä romaanista seuraavaa, tosin olen korjannut pahimmat kirjoitusvirheet:
"Ja lähimmäisistäsi niinkuin itseäsi" on Heimo Lammen kirjoittama romaani leppymättömästä vihasta, pahasta suomalaisesta sisusta. Teos vie lukijan oikeussalin, vankilan ja maaseudun kiivaiden riitojen maailmaan. Metsämäen ja Kirnumäen talot sijaitsevat vajaan kilometrin päässä toisistaan. Edellistä hallitsee leikkisä isäntä nimeltään Kalle yhdessä tomeran Maijansa kanssa. Naapurusten välit ovat kireät, mikä johtuu yksinomaan siitä, että Kirnumäen isäntä on kieroon kasvanut luonne, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa. Tilustietä koskeva ilmiriita vie heidät vihdoin käräjille ja Kirnumäen isännän vankilaan. Siellä tämä vihansa sokaisema mies keksii pirullisen juonen ja toteuttaa sen kotiin päästyään. Hän pakottaa heikkotahtoisen ja yksinkertaisen vaimonsa kertomaan oikeudessa, että heidän viisi vuotiasta tytärtään on häväisty, ja tällä keinolla hän repuuttaa Kallen. Alkaa sitkeä oikeudenkäynti. Kallea ja hänen perhettään uhkaa lähtö talostaan, sillä hänen taloudellinen kestävyytensä uhkaa pettää — ja tosiasia on, että kantaja harvoin häviää lapseneläkejutun. Mutta Kalle saa avukseen nuoren tuomarin, jota ammatti ei ole kangistanut kaavoihinsa, miehen, joka ottaa huomioon moraalin ja omantunnon vaatimukset.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti