Kyllä ei norjalaisten ylivoima kilpahiihdossa lakkaa minua ihmetyttämästä. Olen niin vanha mies, että muistan ajan, jolloin norjalaiset eivät vielä menestyneet 50 km:n kuninkuusmatkalla. Esimerkiksi 56 vuotta sitten Tatran mömmön-kisoissa paras norjalainen Pål Tyldum oli vasta sijalla 11, kun taas Susi-Kalle voitti kilpailun uskomattoman loppukirinsä ansiosta.
Alkuvaiheessahan Susi-Kallen tilanne vaikutti pahalta, kun muistaakseni minuutin hänen jälkeensä lähtenyt Neuvostoliiton Vedenin hiihti hänet kiinni ja 40 km:n virkistäytymisasemalle miehet saapuivat yhtä aikaa. Siellä odotti kuitenkin huoltomies Aku Kiuru kuuman mustikkamehun kanssa, eikä turhaan, koska viimeisen kympin Susi-Kalle paineli lähes kaksi minuuttia Vedeniniä vauhdikkaammin. Kaksi vuotta myöhemmin huoltomies Akulla ei enää ollutkaan tarjota lämmintä mustikkamehua 40 km: virkistäytymispisteellä ja Oikarainen keskeytti.
Olen niin vanha mies, että elävästi muistan, miten vuonna 1964 Innsbruckin kisoissa Kalevi Hämäläinen johti 40 km:n kohdalla kisaa lähes minuutilla, mutta silloin Hiihtoliiton herroilla ei ollutkaan luvattua tulikuumaa mustikkamehua tarjolla ja hän väsyi täysin ja jäi sijoille yms. Ilmeisesti tuon tapauksen jälkeen Kalevi vihasi Hiihtoliiton herroja ja asettui SMP:n ehdokkaaksi vaaleissa.
Ja senkin muistan vielä vanhana miehenä, miten Arto Tiainen jäi vuoden 1966 Oslon Mömmön-kisoissa 50 km:n hiihdossa toiseksi, koska 40 km:n virkistäytymisasemalla ei ollutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua. Muistan, miten pikkupoikana järkytyin, kun lehdessä kerrottiin, että Tintti itki maalissa, koska ei ollut saanutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua vaan ainoastaan kylmää. Siihen aikaan ei suomalainen mies itkenyt juuri koskaan.
Tästä linkistä löytyy maamme parhaan jutunkertojan Aku Kiurun värikästä tarinaa huoltomiehenä toimimisestaan. https://yle.fi/a/20-97047
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti