Maanpetoksellinen toiminta

Nuoruudessani iisveteläinen Aku Kukkonen tunnettiin näytelmä- ja runonlausuntaharrastuksestaan ja hän oli innokas ja taitava Kalle Väänäsen savolaisen sanarieskan tulkitsija siitä huolimatta, että runoilija-lehtori Väänänen oli vuonna 1918 toiminut kiivaana valkoisten kenttäoikeuden jäsenenä Etelä-Karjalassa, jossa tapahtui sisällissodan kauhea jälkinäytös. 

Mutta kova hiihtomies oli Akukin ollut nuoruudessaan. Jututin häntä joskus paikkakunnan urheiluhistoriasta ja hän kertoi sellaisenkin tapauksen, että jossain hiihtoviestikisassa, jolloin saattoi olla kyseessä vaikkapa TUL:n mestaruus, silloinen Iisveden Vesan mies ja tuleva Iisveden Kirin olympiavoittaja Kalle Jalkanen saapui ylivoimaisessa johdossa viimeiseen vaihtoon, jossa odotteli Iisveden ankkuri Aku Kukkonen.

Mutta vaihto oli epäonnistua, koska vaihtovälineenä käytettyä vyötäisille sidottavaa punaista nauhaa ei löytynyt mistään. Jalkanen jo kauhisteli, että hän oli sen pudottanut matkalla ja että Vesan hiihto hylättäisiin. Mutta ei ollut viestinauha minnekään pudonnut, vaan Jalkasen punainen paita ja vyötäisillä ollut punainen nauha olivat niin hiestä kastuneet, ettei niitä enää erottanut toisistaan.

Myöhemmin Iisveden Vesa lakkautettiin maanpetoksellisena järjestönä, mutta pelkästään punainen paita ja punainen viestinauha eivät olleet ainoat maanpetokseen viittaavat asiat, sillä paljon pelottavampaakin Iisvedellä tapahtui 1930-luvulla, joista tapahtumista Kalle Junttila kertoo ansiokkaasti omakustannekirjasissaan.

Junttilan mukaan Iisveden taajaväkinen yhdyskunta alkoi kuohua talvella 1934, jolloin eräs salasuhteessa ollut nuoripari sattui näkemään, miten joku nuorehko, hoikahko, pitkähkö ja vaaleahko mies kätki lumihankeen jonkinlaisen paketin. Nuoripari epäili, että epäilyttävästi käyttäytynyt mies kätki hankeen viinapullon, mutta niin ei ollut asianlaita. Pakettia tarkastettaessa ilmeni, että kyse oli paljon vakavammasta, sillä päällimmäisenä paljastui lehti, jonka otsikkona oli MARX JA MARXILAISUUS. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tuollainen julkaisu olisi päätynyt Iisveden sahatyömiesten käsiin?

Tapaus päätyi poliisitutkintaan ja Aku Kukkonen, johon epäillyn tuntomerkit sopivat, vangittiin. Aluksi hän näytteli asiasta täysin tietämätöntä, mutta jostain syystä tutkinnan edetessä hänen muistinsa palaili pätkittäin ja lopputulemana oli se, että Aku Kukkonen sai kaksi vuotta vankeutta valtiopetoksen valmistelusta, jonka hän sitten istui täysimääräisenä. Nykyäänhän ensikertalainen istuu yleensä vain puolet tuomiosta ja sitten loput kärsitään ehdonalaisessa.

Liitän tähän kenties tekijänoikeuksia lievästi loukaten Kalle Junttilan mielenkiintoisen Iisveden kuohuja-kirjan kuvasivun, joka liittyy Aku Kukkoseen, joka ei ainakaan kuvasta päätellen ollut kovin pelottavan näköinen yhteiskunnan vihollinen, vaan enemmänkin sivistynyt herrasmies.