Suonenjoen Vauhti ja Kruunuhaan Suunnistajat

Suonenjoen hiihtohistoriaa tutkiessani olen oppinut, että kuohuvaa ja värikästä oli sekä urheilu- että poliittinen toiminta Suonenjoen seudulla sodan jälkeen. Työväen Urheiluliiton puheenjohtajana 1956-1957 toiminut Pekka Martin kertoi muistelmateoksessaan, jonka osuvana nimenä on Muistelmia, että Suonenjoen Vauhti oli hämmästyttävästi jäsenmäärältään yksi maan suurimmista työläisseuroista.

Sodan jälkeen demarit ja kommunistit taistelivat kiivaasti siitä, kumpi osapuoli johtaa mahdollisessa sisällissodassa Työväen Urheiluliitoksi kutsuttua taistelujärjestöä ja osapuolten johtamien seurojen jäsenmääriä piti paisuttaa kaikin käytettävissä olevin keinoin vallan saamiseksi. Peli oli kovaa ja epärehellistä, vaikka välillä jouduttiin turvautumaan myös laillisiin menettelytapoihin.

Suonenjokelaisen työläisurheiluseuran suuri jäsenmäärä herätti Helsingin päässä huomiota ja asiaa tarkemmin tutkittaessa huomiota herätti myös seuran jäsenten kypsä ikä. He eivät todellakaan olleet mitään ikäkausiurheilijoita. Tosin ihan tuulesta temmattuja jäsenet eivät olleet, koska nimet ja syntymäajat täsmäsivät asiaa selvitettäessä väestörekisterissä oleviin tietoihin. Sitten joku keksi mistä oli kysymys. Seuran veteraanijäsenten nimet ja syntymäajat oli poimittu Suonenjoen Valkeisenmäen hautausmaan hautakivistä.

Kuitenkaan kyseinen suonenjokelaisseura ei ollut jäsenmäärältään Suomen suurin, vaan muistelen, että eniten jäseniä oli työläissuunnistusseura Kruunuhaan Suunnistajissa, jossa oli peräti 11.000 jäsentä.
Sen seuran jäsenet oli ainakin hyvän tarinan mukaan kehittänyt silloinen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Leskinen etenkin Helsingin reservinupseerien joukosta. Tietooni ei ole tullut, että Kruunuhaan Suunnistajat olisivat koskaan olleet mukana Jukolan viestissä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, etteivät Väinö Leskisen sukujuuret ole Suonenjoella vaan naapurissa Leppävirran Kotalahden puolella.

Ja vaikka Leskinen kuolikin sydänkohtaukseen hiihtoladulla, niin hän oli enemmänkin uintimiehiä, jonka nimissä on vieläkin Hakaniemen ympäriuinnin ennätys ja joka 30-luvun lopulla voitti uintikultaa Antwerpenin työläisolympialaisissa vuonna 1937 sekä 200 metrin että 400 metrin rintauinnissa. Samoissa kisoissa Johannes Koikkalainen voitti viestinuinneissa kaksi hopeaa. Koikkalainen, joka myös oli leppävirtalaista sukua, toimi sodan jälkeen Leskisen taisteluparina politiikassa ja olipa hän kerran sisäministerinäkin.

Koikkalainen oli suoraselkäinen Suomen mies, jonka seikan hän todisti, kun demarit olivat ensi kertaa Kremlissä tapaamassa Brezhneviä luodakseen suhteita NKP:hen. Tapaamisen aluksi Brezhnev puhui pitkään ja kertoi maailman tilanteesta ja maansa kansantalouden saavutuksista ja tämän jälkeen hän kysyi, että onko jollakulla jotain kysyttävää. Silloin Koikkalainen pyysi puheenvuoroa ja heti sen myös sai ja kysyi, että "missä täällä on vessa". Silloin Brezhnev painoi jotain pöydällään olevaa nappia, joka ei ollut kuitenkaan punainen, jonka jälkeen majurin arvoinen upseeri tuli saattamaan Koikkalaisen pikkulan puolelle.

Jossain vaiheessa Leskinen ja Koikkalainen halusivat tehdä Aarre "Sapeli" Simosesta TUL:n puheenjohtajan, vaikka tämä ei ollut leppävirtalaista vaan rautalampilaista sukujuurta. Simonen ei innostunut hankkeesta, koska hän kertoi grogilasin nostelemisen olevan ainut liikuntamuoto, jota hän harrastaa.

Vaan eivät ole Martinin muistelmat hinnankiroissa: https://www.finlandiakirja.fi/fi/pekka-martin-muistelmia-88a9d6