JUSSI KURIKKALA
SA-kuva/Hedenström
Juho ”Jussi” Samuli Kurikkala (12. elokuuta 1912 Kalajoki – 10. maaliskuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen maastohiihtäjä. Kurikkala voitti 17 km:n Suomen mestaruuden 1936. Hän voitti kolme mitalia hiihdon maailmanmestaruuskilpailuista: hopeaa 4 × 10 kilometrin viestissä vuonna 1937, kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä vuonna 1938 ja kultaa 18 kilometrin hiihdossa vuonna 1939. Vuonna 1941 Kurikkala voitti Cortina d'Ampezzon MM-kilpailuissa kultaa 50 kilometrillä ja 4 × 10 kilometrillä sekä hopeaa 18 kilometrillä, mutta kisojen MM-arvo peruttiin jälkikäteen.
Kurikkala oli myös hyvä kestävyysjuoksija, ja hän sijoittui maratonilla 13:nneksi Lontoon olympiakisoissa 1948. Kurikkala kuoli 38-vuotiaana laajalle vatsan alueelle levinneeseen syöpään maaliskuussa 1951. Lauri Järvinen on kirjoittanut hänestä elämäkertateoksen Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari. Antonio da Cudanin veistämä Jussi Kurikkalan patsas paljastettiin Kalajoella 12.8.1989. Kalajoen Junkkarit on järjestänyt Jussi Kurikkalan muistohiihtoja vuodesta 1958 alkaen.
Jussi Kurikkala muutti Kalajoelta Suonenjoen Iisvedelle vuonna 1938. Muuton taustalla oli tyypillinen sen ajan järjestely: huippu-urheilijalle tarjottiin töitä, jotta hän voisi asua ja harjoitella optimaalisissa olosuhteissa. Kurikkala sai paikan Iisveden Metsä Oy:n sahalta. Kurikkala edusti vuoteen 1945 asti Kalajoen Junkkareita ja sen jälkeen Iisveden Kiriä.
Iisvesi oli tuolloin hiihdon mekka, jossa kohtasivat Esa Rossin voideosaaminen ja kovatasoisten hiihtäjien harjoitusmaastot. Kurikkala oli Suonenjoen kolmesta hiihdon maailmanmestarista ainut, joka ei männyt sodassa, sillä hän ei joutunut rintamalle heikkojen keuhkojensa vuoksi. Heikoista keuhkoista huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39-vuotiaana vuonna 1951.
Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt maamme hiihtohistoriaan siitä, että tuossa alla olevassa filmissä esitetyssä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa perusteellisesti, ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua.
Niinpä hän sitten hiihtelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti, dokumenttielokuvan selostajan mielestä selvänä voittajana. Tosin viisi kilometriä ennen maalia hän oli johtanut neljä minuuttia, mutta maalissa hän voitti vain minuutilla. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena.
Kurikkala kilpaili myös juoksijana. Hän jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13; nykyäänhän tuollainen olisi loistava saavutus valkoiselta mieheltä.
Finnasta löytyy Finlandia-katsaus nro 31, jossa seurataan vuoden 1944 Ounasvaaran kisojen 50 km:n hiihtoa, jonka voittaa ylivoimaisesti Suonenjoen Iisveden Jussi Kurikkala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti