Harvinaisen kova mies oli nuori Urho Kekkonen. 17-vuotiaana lapsisotilaana hän oli Haminassa johtamassa yhdeksän siviilimiehen teloitusta, tosin 60 vuotta myöhemmin hän ei muistanut, oliko hän myös ampumassa, ja saattoi olla, että määräysten mukainen varmistuslaukaus teloitettujen päähän jäi häneltä antamatta. Sen hän kuitenkin muisti, että yksi ammutuista oli nimeltään Nieminen, koska ampumisen jälkeen hän näki erään haminalaisen talon seinässä suutari Niemisen liikkeen kyltin.
Ennen sotia, jonka kirjoitusvietin voimakkuus oli melkein oman kirjoitusviettini luokkaa, hän kirjoitteli niin törkeitä asioita venäläisistä ja juutalaisista, että eduskunnan puhemies Halla-aho, vaikka onkin ateisti, vaikuttaa pyhäkoulupojalta nuoreen Kekkoseen verrattuna.
Jatkosota-aikana Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä, vaan ry---iä. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että pienimmillään leningradilaisten leipäannos oli 125 grammaa päivässä, joka on vähemmän kuin nykyinen pieni reikäleipä, ja kaupungissa kuoli pahimmillaan nälkään 7.000 ihmistä päivässä.
Piirityksen alkaessa18-vuotias Jelena Marttila, jonka isä oli suomalainen, oli taideopiskelija ja hän professoriltaan määräyksen: "Mene ulos ja ala piirtää, mitä näet ympärilläsi. Meidän on säilytettävä todisteet tästä muuta ihmiskuntaa varten. Tulevia sukupolvia on varoitettava sodan sanoin kuvaamattomista kauhuista." Jelena Marttilan piirros Leningradin Jumalanäiti on minustakin vaikuttava työ, vaikka en näistä ikoni-asioista juuri muuta ymmärrä, kuin että tuo piirros ei taida sittenkään täyttää ikonin määritelmää.
https://izbaarts.com/wp-content/uploads/2020/01/image006.jpg?fbclid=IwY2xjawOeYOVleHRuA2FlbQIxMABicmlkETB3N0c2ZmpYcU1Ud2NxRXgwc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHqhx3yK87QeOv5SV0vJ9ZzDVaCO3X8uPdZCbGscbIzVfVWLeYR9EwhlHtazb_aem_hSkCN7laW-qUL4ZhHjFbBg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti