Vaikka olenkin pessimismiin taipuvainen ihminen, jollainen ei yleensä pety mistään, niin epäilen, ettei Ukrainan ja Venäjän välille jää pysyvää sotatilaa, vaan jonkinlainen rauha joskus sovitaan. Taistelujen loputtua on tärkeää huolehtia siitä, että armeijoiden väliin jää jonkinlainen demilitarisoitu vyöhyke, jota jokin puolueeton sotavoima valvoo.
Itse ehdotan, että nepalilaisia gurkha-kansaan kuuluvia sotilaita palkataan tähän tehtävään gurkha-veitsillä aseistettuina. Tarinan mukaan Britannian armeijassa on jo yli sata vuotta palvellut tuhansia gurkhia eikä heitä ole tarvinnut koskaan rangaista ja toisen tarinan mukaan he kantavat mukanaan omia veitsiään, joilla on maailmalla pelottava maine, sillä gurkhien uskomuksen mukaan, jos se veitsi otetaan tupesta, ei sitä saa panna takaisin tuppeen, ellei se ole saanut maistaa verta. Niinpä YK-tehtävissä Lähi-Idässä ollut kenraali Hägglund kertoi, että eräs konflikti ratkesi nopeasti, kun hän levitti tietoa, että gurkhat ovat veitsineen tulossa selvittämään tilannetta.
Kuten aiemmin kerroin, Hangossa Neuvostoliiton ja Suomen välirauhan rajalla tilanne oli eskaloitua vahingossa sodaksi, kun armeijat äityivät kaappailemaan toistensa sotilaita. Samalla rajalinjalla sattui vielä uhkaavampikin tilanne, josta Panu Rajala kertoo Mika Waltari-kirjassaan. Mikan veljen Samulin oli niin mahdotonta sopeutua normielämään, että hän hakeutui armeijaan upseeriksi, koska siihen aikaan upseerin juoppoutta ei pidetty suurena rikkeenä, koska sehän vain lisäsi sopivasti upseerin rohkeutta. Tästä Samuli Waltarin ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko toisen maailmansodan historian.
Samuli oli välirauhan aikaan vartioimassa Hangossa rajaa ja erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan. Korpraali ehti kuitenkin heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille kantaneen tykkimiehen välistä. Samuli Waltari vapautettiin tapauksen jälkeen tehtävistään.
Toistakymmentä vuotta sitten kerroin tämän tapauksen blogillani ja esitin, että tuntemattomaksi jääneen korpraalin henkilöllisyys olisi selvitettävä ja hänelle olisi nimettävä Mannerheim-ristin ritariksi. Vuosia myöhemmin jutussani tuntemattomaksi jääneen sankarikorpraalin pojanpoika ilmoitti, että hänen vaarinsa Lars Holmström oli perään kuuluttamani sotilas. Lars Holmström kertoo tapauksesta kirjassaan Välirauhan ja jatkosodan päiviä ja öitä.
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/25353470
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti