Minusta kirjat voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan, jotka ovat: 1. Hyvät kirjat, 2. Mielenkiintoiset kirjat ja 3. Junttilan talon seinäkoristeet. Sain juuri luettua vahvasti uukuniemeläistaustaisen varatuomari Mauri Toiviaisen muistelmakirjan vuodelta 2008 nimeltään Vänrikki Toiviaisen tarinat ja eittämättä teos kuuluu kahteen ensimmäiseen edellä mainitsemistani luokista.
Vuonna 1922 syntynyt Mauri Toiviainen muutti perheensä mukana 1930-luvun alussa Elisenvaarasta Uukuniemelle, kun isä Viljam Toiviainen valittiin Uukuniemen suojeluskunnan aluepäälliköksi. Uukuniemen osalta muistelmissa kerrotaan aluksi seuraavaa:
"Uukuniemen kirkolle ajettiin talvisaikaan rekipelillä ja kesällä Jaakkiman asemalta bussilla. Postia kuljetti Niko Repo, joka viihdytti itseään ja minua pitkillä rekimatkoilla usein lumisten metsien keskellä asemalta kotiin komealla laulullaan. Kotona odotti sitten äiti piiraiden ja uunipaistien kera ja tietysti siskot ja lopulta jopa pikkuvelikin. Asuttiin ensin "Kanttorilan paikalla" Kirkkolammen rannalla ja sitten Salmisaarella, joka oli aivan ihana tsehovilainen paikka."
Paljon mielenkiintoista asiaa sisältyy edellä olevaan kappaleeseen, joissa olisi ainesta vaikka moneen romaaniin. Postikuski Niko Revon hauta on anoppini haudan vieressä ja epäilen, että Repo asui siinä talossa rouvani kesämökin lähellä, jossa välirauhan aikaan piti majaansa kapteeni Aleksanteri Torikka, jota voi hyvällä syyllä pitää maamme ilmavoimien isänä, koska hän järjesti talvella 1918 kaappauksen, jolla peräti kuusi sen ajan huippuhävittäjää varastettiin Venäjän bolseviikeilta maamme ilmavoimille. Torikka itse kaapattiin kesällä 1940 itärajan taakse, jossa hänet ammuttiin ilmeisesti pitkällisten kuulustelujen jälkeen. Ilmeisesti postimies Niko Repo oli sukua Matti Revolle, koska tämäkin oli hyvä laulaja.
Toiviaisen mukaan kesäisin Uukuniemen ja Jaakkiman välillä liikennöi 30-luvulla bussi ja varmaan näin olikin, mutta sellaisen tarinan olen kuullut, että erään liikennöijän bussit liikennöivät Uukuniemellä päin vain silloin, kun liikennöitsijä oli ajokunnossa.
Mauri Toiviaisen muistelmissa mainittu perheen ensimmäinen koti Kanttorila on minulle tuttu talo, koska rouvani vaari ja vaarin veli rakensivat sen käyttöönsä ja olen pari oikein idyllistä joulua viettänyt siellä. Herrasmiehenä Toiviainen ei mainitse, että samassa talossa asui kieltolakiaikaan pitäjän nimismies, joka oli sikäli edellä aikaansa, että ainakin hyvän tarinan mukaan huolehti virkatoimiensa lisäksi pitäjän pirtuhuollosta. Saman hyvän tarinan mukaan silloin, kun nimismies souti pirtulastiaan Pyhäjärvellä, niin soutamalla häntä ei pystynyt kukaan tavoittamaan. Uukuniemi oli siis kova urheilupitäjä jo siihen aikaan.
Toiviainen kertoo, että perheen seuraava koti oli Salmisaarella, joka oli ihana tsehovilainen paikka. Varmaankin se on erittäin tsehovilainen paikka, koska itse pidän Kanttorilaakin hyvin tsehovilaisena paikkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti